Vieraalla maalla (Leino)

Vieraalla maalla Kirjoittanut Eino Leino

Olen maalla vierahalla

poissa omast’ kodistain,

maa on vieras jalkain alla,

kieli vieras korvissain.

Metsän kuusi ompi vieras,

vieraat järvet, lahdelmat,

ole tää ei kotokangas,

vieraat tääll’ on maisemat.

Vierahaksi itsen’ tunnen,

vaikka olen koissani,

aatteheni käyvät kunne,

käyvät synnyinmaassani:

Vieläköhän vanhempani

elää mua kaivaten,

vai he lienevätkö ani

unhottaneet poikasen.

Yksinäni täällä olen,

ei oo yhtään tuttavaa,

ja jos vaan mä tänne kuolen,

minut peittää vieras maa.

Ulos lähden katsomahan

tämän puolen maisemaa.

Aatteheni synnyinmaahan

kaukaiseen se johdattaa.

Tuo ei ole kotilahti,

en mä tuota tunne, en,

vieras ompi myöskin tahti

sävelissä lintusten.

Kuinka? kuulinhan mä tuolta

sävelen niin herttaisen,

joka ei oo tämän puolta,

se on sävel kotoinen.

Se on Pohjan leivo armas.

»Terve, tuttavani sä!

Ei oo kaihoni niin karvas,

kuin on yksi ystävä.

Älä, leivoseni, pelkää,

älä pelkää ollenkaan.

Oi, jos voisin sulle selkään

istua, me Pohjolaan

kaksin kiitäisimme silloin

kesää sinne ennustaan,

siellä kieles mulle illoin

visertäisi laulujaan.

Mutta yksin nyt sä mennä

vaan voit Suomeen miekkoinen,

sinne kiirehesti lennä

ja vie minun terveisen!»

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.