Vihan päivä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihan päivä.

Kirjoittanut Juhani Siljo


Tuoksui aamu toukokuinen,
keikkui impi ilosuinen,
uuden nurmen nuorteuinen.
Katsoi päivä taivahalta,
koivut lauloi kukkulalta,
impi hymyi hatun alta.
– Niinkuin munkki, mustaveli
miesi tietä mittaeli,
tyhjäsydän taivalteli.
Yhtynyt ei iloon rastaan,
hymyyn hymyillyt ei vastaan,
astui tuiski ainoastaan.
Hukkaan hälle, hukkaan vainen
hymyi, keikkui kaunokainen,
– laps ei enää, viel’ ei nainen.
Kallein kevättunne turhaan!
– Vaan kuin syypää suureen murhaan,
rauhaansa mies etsii turhaan.
Ehti ohi parahiksi,
tuntee: ”Rikkomattaan miksi
joutuu jotkut syyllisiksi –?”
Ja jo sydämessään taipuu,
maata syleilee jo kaipuu,
ja jo otsa ylväs vaipuu.
”Kevähätär, kevään tytti,
tunnen: polton hymys sytti,
veret synkät sykähdytti.
Tunnustan: jo tulvii kaipuu,
sydän, tahto puolees taipuu,
otsa ylväs maahan vaipuu.
Palaa, tuomiten jo tule,
jalka niskaan jäykkään pole,
– sydämelle tuomar’ armas ole!”


Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.