Siirry sisältöön

Vihan päivä

Wikiaineistosta
Vihan päivä.

Kirjoittanut Juhani Siljo


Tuoksui aamu toukokuinen,
keikkui impi ilosuinen,
uuden nurmen nuorteuinen.
Katsoi päivä taivahalta,
koivut lauloi kukkulalta,
impi hymyi hatun alta.
– Niinkuin munkki, mustaveli
miesi tietä mittaeli,
tyhjäsydän taivalteli.
Yhtynyt ei iloon rastaan,
hymyyn hymyillyt ei vastaan,
astui tuiski ainoastaan.
Hukkaan hälle, hukkaan vainen
hymyi, keikkui kaunokainen,
– laps ei enää, viel’ ei nainen.
Kallein kevättunne turhaan!
– Vaan kuin syypää suureen murhaan,
rauhaansa mies etsii turhaan.
Ehti ohi parahiksi,
tuntee: ”Rikkomattaan miksi
joutuu jotkut syyllisiksi –?”
Ja jo sydämessään taipuu,
maata syleilee jo kaipuu,
ja jo otsa ylväs vaipuu.
”Kevähätär, kevään tytti,
tunnen: polton hymys sytti,
veret synkät sykähdytti.
Tunnustan: jo tulvii kaipuu,
sydän, tahto puolees taipuu,
otsa ylväs maahan vaipuu.
Palaa, tuomiten jo tule,
jalka niskaan jäykkään pole,
– sydämelle tuomar’ armas ole!”


Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.