Vihan päivä
Ulkoasu
Vihan päivä. Kirjoittanut Juhani Siljo |
- Tuoksui aamu toukokuinen,
- keikkui impi ilosuinen,
- uuden nurmen nuorteuinen.
- Katsoi päivä taivahalta,
- koivut lauloi kukkulalta,
- impi hymyi hatun alta.
- – Niinkuin munkki, mustaveli
- miesi tietä mittaeli,
- tyhjäsydän taivalteli.
- Yhtynyt ei iloon rastaan,
- hymyyn hymyillyt ei vastaan,
- astui tuiski ainoastaan.
- Hukkaan hälle, hukkaan vainen
- hymyi, keikkui kaunokainen,
- – laps ei enää, viel’ ei nainen.
- Kallein kevättunne turhaan!
- – Vaan kuin syypää suureen murhaan,
- rauhaansa mies etsii turhaan.
- Ehti ohi parahiksi,
- tuntee: ”Rikkomattaan miksi
- joutuu jotkut syyllisiksi –?”
- Ja jo sydämessään taipuu,
- maata syleilee jo kaipuu,
- ja jo otsa ylväs vaipuu.
- ”Kevähätär, kevään tytti,
- tunnen: polton hymys sytti,
- veret synkät sykähdytti.
- Tunnustan: jo tulvii kaipuu,
- sydän, tahto puolees taipuu,
- otsa ylväs maahan vaipuu.
- Palaa, tuomiten jo tule,
- jalka niskaan jäykkään pole,
- – sydämelle tuomar’ armas ole!”
Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.