Siirry sisältöön

Vihreä humu

Wikiaineistosta
Vihreä humu

Kirjoittanut Nikolai Nekrasov
Suomentanut Jalmari Virtanen


Soi kevään humu vihreä,
Soi vihreä, soi lempeä!
Jo leikitellen ratsastaa
Länstuuli leppoinen.
Se raidan oksaa keinuttaa
Ja siitepölyn kukkien,
Kuin pilven, ilmaan nostattaa,
Viherjöi metsä, maa.
Soi kevään humu vihreä.
Soi vihreä, soi lempeä!
On vaatimaton vaimoni,
Natalja Patrikejevna,
Ei kierrä paulaan, ei!
Vaan hälle sattui onnettuus
Mun Pietarissa ollessain,
Kun viivyin siellä kuuta kuus
Miks’ tunnusti hän tuon?!
Nyt mökkiin kanssa pettäjän
Mun sulki talvi näin.
Äänettä huokaa vaimoni,
Tuijottaa minuun päin.
Oon vaiti... aatos julma vaan
Ei rauhaa mulle suo:
Tappaisko... hellää sääli on,
Kestäiskö – voimaa ei!
Ja talvi ärjyy raivoissaan
Ja huutaa päivät, yöt:
”Sa pettäjätär tappaos!
”Häväistys poista pois!
”Ikäsi muuten kärsinet,
”Et päivin, etkä pitkin öin
”Sa rauhaa löytää vois!
”Sun silmiis, hävyn-puuttuviin
”Sylkevät naapurisi...”
Laulaissa talven myrskyjen
Vahvistui julma tuumani –
Ma veitsen tahkosin...
Vaan siihen kevät kerkesi...
Soi kevään humu vihreä,
Soi vihreä, soi lempeä!
On tarhat maidonvalkeat,
Kun kukkii nuoret kirsikat,
Ne hiljaa huminoi.
Hohteessa päiväpaistehen
Unelmoi honkametsiköt,
Tuulessa tarinoi.
Harteilla vihryt kauhtana
Supattaa uutta laulua
Tuo nuori, vehmas vaahtera
Ja koivahainen valkea
Vihreissä nauhoissaan.
Huminoi pieni varvikko
Ja pihlajainen myös.
Ne uusin äänin huminoi,
Ne kevähästä tarinoi.
Soi kevään humu vihreä,
Soi vihreä, soi lempeä!
Ja raukee aatos armoton.
Pois veitsi kirpoaa.
Yks ainut laulu korviin soi
Poluilta metsikköin:
”Rakasta siksi, kunnes voit,
Ja kestä, kunnes kestää voit,
Suo anteeks, kunnes antaa voit,
On luoja tuomariss’!”


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.