Vihreä humu
| Vihreä humu Kirjoittanut Nikolai Nekrasov |
| Suomentanut Jalmari Virtanen |
- Soi kevään humu vihreä,
- Soi vihreä, soi lempeä!
- Jo leikitellen ratsastaa
- Länstuuli leppoinen.
- Se raidan oksaa keinuttaa
- Ja siitepölyn kukkien,
- Kuin pilven, ilmaan nostattaa,
- Viherjöi metsä, maa.
- Soi kevään humu vihreä.
- Soi vihreä, soi lempeä!
- On vaatimaton vaimoni,
- Natalja Patrikejevna,
- Ei kierrä paulaan, ei!
- Vaan hälle sattui onnettuus
- Mun Pietarissa ollessain,
- Kun viivyin siellä kuuta kuus
- Miks’ tunnusti hän tuon?!
- Nyt mökkiin kanssa pettäjän
- Mun sulki talvi näin.
- Äänettä huokaa vaimoni,
- Tuijottaa minuun päin.
- Oon vaiti... aatos julma vaan
- Ei rauhaa mulle suo:
- Tappaisko... hellää sääli on,
- Kestäiskö – voimaa ei!
- Ja talvi ärjyy raivoissaan
- Ja huutaa päivät, yöt:
- ”Sa pettäjätär tappaos!
- ”Häväistys poista pois!
- ”Ikäsi muuten kärsinet,
- ”Et päivin, etkä pitkin öin
- ”Sa rauhaa löytää vois!
- ”Sun silmiis, hävyn-puuttuviin
- ”Sylkevät naapurisi...”
- Laulaissa talven myrskyjen
- Vahvistui julma tuumani –
- Ma veitsen tahkosin...
- Vaan siihen kevät kerkesi...
- Soi kevään humu vihreä,
- Soi vihreä, soi lempeä!
- On tarhat maidonvalkeat,
- Kun kukkii nuoret kirsikat,
- Ne hiljaa huminoi.
- Hohteessa päiväpaistehen
- Unelmoi honkametsiköt,
- Tuulessa tarinoi.
- Harteilla vihryt kauhtana
- Supattaa uutta laulua
- Tuo nuori, vehmas vaahtera
- Ja koivahainen valkea
- Vihreissä nauhoissaan.
- Huminoi pieni varvikko
- Ja pihlajainen myös.
- Ne uusin äänin huminoi,
- Ne kevähästä tarinoi.
- Soi kevään humu vihreä,
- Soi vihreä, soi lempeä!
- Ja raukee aatos armoton.
- Pois veitsi kirpoaa.
- Yks ainut laulu korviin soi
- Poluilta metsikköin:
- ”Rakasta siksi, kunnes voit,
- Ja kestä, kunnes kestää voit,
- Suo anteeks, kunnes antaa voit,
- On luoja tuomariss’!”
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.