Viime suudelma nyt sulta

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viime suudelma nyt sulta.

Kirjoittanut Robert Burns
Runoelma lienee katsottava romanssiksi. Alkukielessä esiintyy tekaistulle vivahtava neidon nimi Nancy, vastaten sointuun fancy. (Suomennoksessa: tytti – sytti). Walter Scott lausuu runosta, että siinä on ”tuhansien romaanien sisällys”.


Viime suudelma nyt sulta, –
hyvästi, ja iäks, kulta!
Murhein sulle, kyynelöiden
pyhitän mä kaipuut öiden.
Sit’ en kurjaks sano vielä,
kelle toivo tuikkii tiellä:
Mulle ei näy lohdutusta,
tähdetön on yöni musta!
Houreen huumako mun sytti?
Ei sua vastustaa voi, tytti!
Näin sun vain, ja sydän kiehtyi,
sinuun vain se iäks viehtyi! –
Ei ois oltu lemmekkäitä,
lemmess’ ei niin lyhytpäitä,
tultu yhteen, – menty eriin,
sydän nyt ei sortuis veriin.
Hyvästi, sä viehkein, vienoin!
Hyvästi, sä hennoin, hienoin!
Sulle ilot, onni lauha,
toivo, lemmenriemu, rauha!
Viime suudelma nyt sulta, –
hyvästi, ja iäks, kulta!
Murhein sulle, kyynelöiden
pyhitän mä kaipuut öiden.


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.