Viimeinen yö
Ulkoasu
Viimeinen yö. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- Mä tahdoin hellästi puristaa
- sua vielä rintaani vasten,
- sun yhden yön viel’ omistaa
- ja helliä äitinä lasten.
- Mä tahdoin sydämes sytyttää
- viel’ lemmenliekkeihin kuumiin.
- Sain suutelon kylmän niinkuin jää
- ja jäykän, kuollehen ruumiin.
- Et herännyt henkiin – kiveen ei
- voi sytyttää sydämen tulta.
- Kun ryövärijoukko mun vangiksi vei,
- vei perkele sielun sulta.
- Tein kanssasi viimeisen villin työn:
- sain syliini syntisen lihan.
- Tää yhteinen viettomme viimeisen yön
- oli leikkiä lemmen ja vihan.
- Sä köyhyyden tähden hylkäsit mun,
- vaan kerran sun ostaa jaksan.
- Jo seuraavan kerran kun tapaan sun,
- sun lempesi rahalla maksan.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.