Viimeiselle
| Viimeiselle. Kirjoittanut Katri Vala |
- Avaa nääntyvä suusi
- ja huuda!
- Kaikki on mennyt!
- Aurinko on painunut viimeisen kerran
- surkeana, sammuneena.
- Maa on kukkinut viimeisen kerran.
- Nauru on kuollut.
- Viimeiset kyyneleet virtaavat tukehtuvana purona.
- Kaikki ovat kuolleet.
- Olet vain sinä,
- viimeinen lapsi,
- ja sammuva elämäsi!
- Mutta vielä sinä elät!
- Avaa nääntyvä suusi
- ja huuda – ulvo!
- Kaikkien niiden tuskaa,
- jotka ovat edelläsi menneet.
- Kaikkien niiden vihaa,
- joita ei enää ole.
- Kaikkien niiden kaipuuta,
- jotka turhaan ojentelivat käsiään,
- joiden tomua ja nimeä ei kukaan tunne!
- Niin syöksyköön Maa mustana,
- radaltansa eksyneenä,
- koska aurinkoa ei enää ole,
- syöksyköön läpi avaruuden!
- Kenties se vie sinut ja huutosi
- sen Suuren luo,
- jonka tahdosta me olimme!
- Avaa nääntyvä suusi ja huuda,
- sinä viheliäinen kipinä
- sammuneesta elämäntulesta!
- Vie hänelle, Tuntemattomalle
- itkumme ja uhmamme
- ja ikuinen kirouksemme,
- meidän, joiden tomua ja nimeä ei kukaan tunne!
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.