Viinakysymys

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viinakysymys.

Kirjoittanut anonyymi
Kirje on luultavasti Minna Canthin laatima.


I.[muokkaa]

Tuskin mitään maailmassa on niin paljon kuin päihdyttävät juomat antanut lainlaatioille sekä muille miettimistä. Tietääksemme ei minkään asian tähden Suomessakaan ole annettu niin monta Armollista asetusta ja julistusta sekä selityksiä ja selityksen selityksiä kuin viinaan.

Maamme ensimmäisillä valtiopäivillä oli viinan-valmistus kysymys jätetty säätyjen mietittäväksi. Säädyillä oli edessään tästä välttämättömästä pahasta kaksi tietä valittavana: antaa entisen kotitarvis-viinan valmistuksen olla vanhoillaan tahi antaa viinan valmistuksen yksinomaisesti tehtaille. Säädyt valitsivat viimeksi nimitetyn tien. Ja samaa tolaa on se käynyt kaikilla valtiopäivillä: viinan valmistaminen tehtaissa on pysytelty voimassa. Itse lain säädännössä on tapahtunut muutoksia ja sen vuoksi on uusia viina-asetuksia annettu v:na 1865, 1867, 1868, 1870 ja 1873 sekä muutamia pienempiä selityksiä niihin tuon tuostakin.

Noin puolitoista vuotta sitte syntyi muutamissa maamme naisissa into nostaa sota viinaa vastaan. Päämajastolla oli sijansa tässä Jyväskylän kaupungissa. Ensimmäinen sytyke tähän intoon on alkuansa Amerikasta. Siellä rupesivat naiset vähän enemmän kuin kaksi vuotta sitte käymään sotaa päihdyttäviä juomia vastaan. He kokoontuivat suuriin joukkoihin, kulkivat krouvista toiseen ja lauloivat, kokien sillä lailla pehmittää juomari-raukan sydäntä. Kuinka paljon hyvää tästä heidän liikkeestänsä oli, emme tiedä, vaan poliisi kuuluu sekaantuneen asiaan ja estäneen senlaiset seuruet kuljeksimasta. Sen perästä syntyi Ruotsissa myöskin liikkeitä viinaa vastaan, mutta säädyllisemmällä ja järjellisemmällä tavalla kuin Amerikan vapaissa naisissa. – Jyväskylässä kyhättiin kokoon anomuskirja lähetettäväksi Hänen Ylhäisyydellensä kenraali-kuvernöörille ja sen alle koottiin nimiä, joita kaikkiaan kuuluu tulleen 1560, johon joukkoon myös seminarin naisoppilaat saavat kunnian kuulua.

Kenraalikuvernöörille jätetty anomus kirja kuuluu suomennettuna näin:

”Lujasti luottaen Teidän ylhäisyytenne hartaasen huoleenne isänmaatamme kohtaan, rohkenemme allekirjoittaneet syvimmässä nöyryydessä kääntyä Teidän Ylhäisyyteenne sydämellisesti rukoillen apua sitä kurjuutta vastaan, johon väkevien juomien väärinkäyttäminen on vajottamaisillaan maatamme. Juopumus kuluttaa kansan elinvoimat ja hävittää sen siveellisyyden, sen Jumalan pelvon ja totuudellisuuden. Lukemattomat perheet on tämä pahe jo vienyt häviöön; yhteiskunnan perustukset vapisevat ja koko isänmaa huokaa raskaasti enentyvän turmion kuorman alla. Suomen kansan henkiset voimat ovat vielä kehittymättömät ja senvuoksi ei se voi torjua päältänsä ulkoapäin tulevia, pahoja haluja herättäviä kiusauksia. Kansanvalistus, jonka eduksi nykyään maassamme innokkaasti työksennellään, tulee epäilemättä tulevaisuudessa olemaan varmin väkeväin juomien ylellisyyden nautinnon vastustaja; mutta ennenkuin tämän uuden valistuksen kylvämät siemenet ehtivät itää ja kypsyä, on huonot halut jo juurtuneet ja kasvaneet kansan perikatoon vieväksi, jos ei sitä ennen pikaista ja vaikuttavaa apua saada.

Toivoen Teidän Ylhäisyytenne suosiollisesti kuulevan suuren hädän synnyttävän valituksemme, uskallamme täten nöyrimmästi pyytää Teidän ylhäisyytenne suosiollisesti ryhtymään johonkin korkeasti valistuneesen ja tehokkaasen toimeen, jonka kautta väkevien juomien väärinkäyttäminen tulisi laillisesti estetyksi rakkaassa isänmaassamme”.

Tänlainen on anomuskirja. H. Y. kenraalikuvernööri on ruvennut kuulustelemaan kuvernööriltä maassa ja ne taas alhaisimmilla virastoilta mielipiteitä maassa sekä onko todella maan turmioa tuottavaa ”kurjuutta” syntynyt väkevien juomien tähden ja josko huokaa ”koko isänmaa raskaasti” sentähden.


Lähde: Keski-Suomi 9.12.1876.