Viinanmyyjä
Viinanmyyjä on ilmaantunut Kymijoen varrelle Anjalan pitäjän ja Inkeroisten tehtaan välitienoille. Kun vaan viheltää, niin myyjä tulee saapuville. Ei tiedetä mistä hän on, mutta pulska ja iso mies hän kuuluu olevan ja hyvillä aseilla varustettu; 12-latinkinen revolveri kuuluu hänellä olevan aina povessa. Suotava olisi että asianomaiset rupeisivat toimeen tuon viinanmyyjän ahdistamiseksi.
[Lähde: Uusi Suometar 26.2.1890 sivu 3]
____________________
Tuo kuuluisaksi tullut salakapakoitsija, joka tänä talvena on pitänyt markkinapaikkanaan Anjalan puoleista Kymijoen rantaa ja sen kautta tahrannut Anjalan hyvää mainetta, oli nyt Inkeroisten tehtaan viime palkkamaksu-aikana myynyt viinaa kaiken yötä Sippolaan kuuluvan "Mämmälän saaren syrjässä". Hänen kortterinsa ei ole Anjalassa, eikä Inkeroisissa, niinkuin voisi luulla, vaan lähellä Haminan kaupunkia, josta hän isomman osan viinaansakin tuo, Myllymäen seuduilla. Tarkkojen urkkimisten kautta on hänen varsinaisesta kortteristansa tieto tullut, ja pian taitaa sitte hänen kaupastansakin loppu tulla.
[Lähde: Uusi Suometar 28.3.1890 sivu 3]
____________________
Kuuluisa viinakauppias, joka koko talven on kapakoinut Inkeroisten tehtaan tienoilla, milloin Anjalan, milloin Mämmälän puolella Kymiä, otettiin kiinni ensimmäisen pääsiäispäivän ehtoolla. Hän oli hankkinut juhlaksi Haminasta aika kuorman viinaa, jota jo oli pääsiäisaattona ja pääsiäispäivän aamupuolella myynyt; mutta iltapuolella sai kruununmies hänen kiinni siten, että eräs hänen apulaisistansa meni ostamaan viinaa, ja rahaa antaessaan kamahti mieheen käsiksi ja samassa saapui rautatien viskaali avuksi. Miehellä oli ollut aseina kaksi revolveria ja puukko, joita oli pelätty, mutta hän ei kerinnyt niitä käyttämään. Vangittaissa oli hänellä ollut rahaa runsaasti ja hyvä hevonen. Viinasta joutui vasta vähempi osa kruunun miehen käsiin. Ehkä loppukin löytyy, kun ehtivät hänen avaran aittansa, metsän etsiä. Kiinniottaminen on rautatien viskaalin Blomin ansio.
[Lähde: Uusi Suometar 11.4.1890 sivu 2]
____________________
Anjalasta Huhtikuun alulla. Kuulumisia ikäviä, vaikka lyhytsanaisia on ollut tuon tuostakin luettavina lehdessänne. Tuo seutukuntaamme häpäisevä viinakauppa, jota eräs pohjolainen täällä on tavattomalla upo-rohkeudella koko talven ajan harjoitellut, näkyy pääasiallisesti olleen seutumme kuulumisten aineena. Sitä valitukset vainkaan ole tuulesta temmatut olleetkaan. Sanain muodon vaillinaisuus herätti seutukuntamme sanomalehtien lukijoissa kumminkin mieliharmia, syystä että pitäjätä syytettiin viinarikkaaksi ylimalkaan. Tuo lienee ollut liikanaista; liikanaista kun katselee tarkkaavalla silmällä kansan pyrintöjä. Luullakseni olisi viinan kureutuminen ollut hyvinkin tuntuvissa tänä talvena, ellei tuo mainittu viinuri olisi asettunut metsiin sitä myömään. Se into, jolla moni hänen tointaan paheksi, on kaunis todistus seutukunnassa löytyvästä siveellisestä mielestä julkista la'in loukkaamista vastaan.
Joskin joku Anjalainenkin häneltä viinaa osti, oli rautatien työväki kumminkin pääasiallisesti viinan ostajana kauppurilla. Ruununmiehet kokivat myös häntä hätyyttää, mutta nimismies kun asuu 2 peninkulman päässä myömäseudusta, teki turhat matkat, sillä Kymivirran kestävä jää oli sopiva pakotie Sippolan puolelle ja silloin myöjä oli turvissa, kun pääsi minuutissa toiseen Maaherran lääniin hevosellaan lipumaan.
Ikävätä se, ettei laki myönnä muille kuin ruununmiehille tuollaisen luvattoman tavaran takavarikkoon ottoa eikä salli muiden kuin mainittujen vastustaessa käyttää aseita. Sen huomasimme kyllin tänä talvena. Viinuri kulki revolveri kaulalla kehuen puolustautuvansa viimeisimpään ja kun ei ruununmiestä saapuvilla ollut, niin ei voinut viinaa ottaa, tappelu kun näet olisi syttynyt. Kyllä sietäisi saada la'it muunnetuiksi siihen suuntaan että kuntahallitukset tällaisissa suhteissa kuin tämä voisivat, pyytämättä erityistä kuvernörin lupaa, valtuuttaa tarpeen tullessa vakavia henkilöitä, jotka olisivat laillisesti oikeutetut häätämään rikoksia sellaisia kuin tämä mainittu ja tarpeen tullessa käyttämään puolustus-aseita sellaisia vastaan, j o t k a a s e v o i m i n k e r s k a i l l e n p o l k e v a t l a ' i t.
Pahan esimerkin antoi mies mokoma niille, jotka ehkä harrastavat ruveta hänen kaltaisikseen; mutta täytynee kuntammekin ryhtyä keinoihin, ettei tuo laittomuuden pahe pääsisi perehtymään tänne. Tavattomat suhteet vaativat pontevata toimintaa, eikä niistä sovi puolipilkallisia sanomalehti-uutisia vain levitellä. Sellaisella ei asia ole autettavissa, se vain loukkaa siveellistä tunnetta.
Jos raittiusharrastajat toimisivat ylläviittaamaani suuntaan, s. o. että kuntahallituksen jäsenet tahi kunnallislautakunnan miehet oikeutettaisiin, samalla itsensä puolustamisvallalla kuin ruununnimismiehet, ottamaan takavarikkoon luvattomat viina- ja väkijuoma-varat, siksi kunnes nimismies ne haltuunsa saisi, silloin olisi suuri voitto raittiudelle noita viettelijöitä vastaan saavutettu.
Maalla, missä on peninkuormittain matkaa nimismiehen asunnolle, on vaikeata muuten saada mitään sanottavaa aikoihin. Ennenkun nimismies on saapuvilla on väkijuoma salattu tahi juotu, ja useinpa ei tapaakkaan nimismiestä kotonaan, hänellä kun on virkamatkoja piirissään. Ei innokkainkaan lakien puoltaja ja raittius-mies lannistumatta monia kalliita matkoja te'e, kun saa ehkä vielä kapakoitsijan naurun palkakseen. Ryhtykööt raittiusmiehet valtiopäivillä toimimaan lainmuutosta eli lisäystä viittaamaani suuntaan. Ainakin arvelen asiaa ansaitsevan ajatella.
Niin kauvan kuin takavarikkoon ottaminen jää nimismiesten yksityis-oikeudeksi, niin kauvan salakapakoiminen ja viinatulva menestyy, ja sattumoiksi vain saadaan viinoja pois. Luulisin tämän olevan jokaisen maaseutulaisen vakiintuneen vakaumuksen.
Hyvä olisi siis jos Kuntahallitukset yli Suomen maan ryhtyisivät hommaamaan ensi tuleville valtiopäiville anomusehdoitusta mainitsemaani suuntaan. Tottapa moni nykyisin väärinkäytetty markka jäisi talteen, monet vaivais- ja köyhäinhoitomaksut vähenisivät niin, että ilolla sen maksun suorittaisi, eikä kuten nykyisin huokauksella, kun näet sen, joka siivosti köyhyydessä elää ja taistelee toimeentullaksensa, täytyy väkipakkoisesti vielä rasiintua juomari-renttujen viattomain vaimoin ja lasten hoitamisesta. Luulisin nim. perheiden miespuoleisten jäsenten täten pelastuvan turmiosta.
Toiste tahdon mainita majatalojen olutkaupasta kunnassamme, sillä sitä täällä harjoitetaan luvallisena elinkeinona, jonka vuoksi, maaliskuun 20 päivänä pidetyssä reservipaikan huutokaupassa, sen pitäminen huudettiin palkkiotta 14, jopa 13 pennin kyytirahaa vastaan kilometriltä.
Kyminvirran jääpeite on siirtynyt kesälään. Ilmat kauniit. Mustarastas eli kottarainen vihelsi maaliskuun 24 päivänä tuliaistervehdyksensä.
[Lähde: Uusi Suometar 11.4.1890 sivu 3]
Huomautukset[muokkaa]
- kirjoittanut W. W. eli opettaja Willehad Wuorinen (1849 - 1924)