Viinitupa

Viinitupa Kirjoittanut Kössi Ahmala

Viinistä juopuneena ihminen

itsestään soivan huomaa sydämen

säveltä, joka puhtaaks jälleen saa

taivaisen minuuden, min tahras maa.

Ihana uupuneelle viini on

kuin keidas olla voi vain aavikon,

mi runsautta kuohuu vilppaan veen;

mimoosain, palmuin suojaa matkueen.

– – –

Ylitse kaartuu tuoksuvahva yö.

Suonissa rauha, rauha verkkaan lyö.

Pojalla aavikon on rinnallansa

suloinen, paljasrinta Fatimansa.

Todistaa yö ja tähdet tämän vaan,

kun antautuu he valtaan autuaan,

pyhäisen lemmen huippuun määrättyyn,

sielun ja ruumiin luomissyleilyyn...

Tai sitten – tambura ja huilu soi!

kuin siellä soida kiihtäen vain voi,

kultana missä keltainen on santa,

taivaana missä aavikon on ranta.

– Hurmaa on tanssi tumman impyen!

Rajaton pyyde hohtaa rakkauden.

Hampaat kuin helmet elfenluiset sen.

Hyppyhyn käy, ja kerta-karkelosta

sulonsa muukalainen, ota, osta!

Elomme erämaassa taivaltain,

kuvia keitaan luopi viini vain

kerran ken nähnyt ne, taas uudestaan

sielunsa tuutii fata morganaan.

Mitäpä unelmitta elo lie?

– Katveeton, kuuma karavaanitie,

varrella jonka vaalenneita luita,

viileiden öiden tähtiä ei, kuita.

Kangastus vaikka valhe, kuitenkin

siipien suihke siinä suloisin.

Kultaisin kuvastava määränpää.

– Hyvää on väreissä sen viivähtää. –

Reppusi laske, viinitupaan käy!

Hämärän seitit etees ennättäy.

Tarusi kerro, veikko, tarinasta;

koittaissa aamun, matkaa jatka vasta.

1910.

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.