Viljelysoppia

Wikiaineistosta
Viljelysoppia.

Kirjoittanut Lauri Soini


I.[muokkaa]

Kovin paljo se tarhuri harhaa,
joka laativi kukkatarhaa
kedon kumpuhun karheaan,
jota tunne ei laisinkaan.
Kovin paljo te hairahdatte,
kun kansaa valistatte,
sydän vaikka on teillä sen
kuin suljettu kirjanen.

II.[muokkaa]

Mitä voipi se tarhuri voittaa,
joka kasveja kastella koittaa,
mut unhotti perkata maan,
johon istutti kasviksiaan.
Mihin joudumme valistustyössä,
valo vaikkakin liehuu yössä,
jos rinnasta kansamme
ei leimua liekki se.

III.[muokkaa]

Älä, tarhuri, vieraasta maasta
tuliruusuja tarhaasi raasta!
Ei etelän ruusunen
kuki hallassa pohjoisen.
Älä, kansani, vieraasta maasta
ihanteita ja aatteita raasta!
Hymy, nauru ei vierasten
sovi kyynelen suihkeeseen.

IV.[muokkaa]

Miten, tarhuri, kukkasen tehnet,
jos ensin et varren ja lehdet
ylös kummusta kasvata –
nehän versovat kukkia?
Miten kukkivi kansani henki,
jos vartta ja lehtiä ensin
ei hellästi hoidella,
ylös mullasta nosteta?

V.[muokkaa]

Puutarhuri, tunne maasi,
sitä viljele, kasvikkaasi
sen rinnasta kasvata,
kunis versoo se kukkia!
Kotikansani, itsesi tunne,
sydänsyistäsi tutki kunne
sun täytyvi suunnata tie,
joka matkasi määrään vie!


Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.