Viljelysoppia
| Viljelysoppia. Kirjoittanut Lauri Soini |
I.[muokkaa]
- Kovin paljo se tarhuri harhaa,
- joka laativi kukkatarhaa
- kedon kumpuhun karheaan,
- jota tunne ei laisinkaan.
- Kovin paljo te hairahdatte,
- kun kansaa valistatte,
- sydän vaikka on teillä sen
- kuin suljettu kirjanen.
II.[muokkaa]
- Mitä voipi se tarhuri voittaa,
- joka kasveja kastella koittaa,
- mut unhotti perkata maan,
- johon istutti kasviksiaan.
- Mihin joudumme valistustyössä,
- valo vaikkakin liehuu yössä,
- jos rinnasta kansamme
- ei leimua liekki se.
III.[muokkaa]
- Älä, tarhuri, vieraasta maasta
- tuliruusuja tarhaasi raasta!
- Ei etelän ruusunen
- kuki hallassa pohjoisen.
- Älä, kansani, vieraasta maasta
- ihanteita ja aatteita raasta!
- Hymy, nauru ei vierasten
- sovi kyynelen suihkeeseen.
IV.[muokkaa]
- Miten, tarhuri, kukkasen tehnet,
- jos ensin et varren ja lehdet
- ylös kummusta kasvata –
- nehän versovat kukkia?
- Miten kukkivi kansani henki,
- jos vartta ja lehtiä ensin
- ei hellästi hoidella,
- ylös mullasta nosteta?
V.[muokkaa]
- Puutarhuri, tunne maasi,
- sitä viljele, kasvikkaasi
- sen rinnasta kasvata,
- kunis versoo se kukkia!
- Kotikansani, itsesi tunne,
- sydänsyistäsi tutki kunne
- sun täytyvi suunnata tie,
- joka matkasi määrään vie!
Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.