Vilu-Taudista
| Vilu-Taudista. Kirjoittanut Jaakko Juteini |
- Muinen vanha Vilu-tauti,
- viksi-huuli, vihta-parta,
- roima-housu, home-silmä,
- jonga kallon harmaat karvat,
- hopiaiset, hohtavaiset,
- paistavat kuin päiväisellä
- tuohi-koivut kuusistossa, –
- muinen vanha vilu-tauti,
- kyssä-selkä, kongo-nokka,
- leuka-luiden louskuttaja,
- kulki kylmänä kesällä
- kauhtanassa karheassa,
- tappuraisessa takissa.
- Äijä hassu hallavana
- pitkin maata matkusteli
- ynnä pahan puolisonsa,
- poltto-taudin tuskallisen.
- Tämä paha parikunda
- emä eripuraisuuden,
- viipyi kerran vierahana
- kauan minun majassani,
- yli määrän matka-miehen.
- Ukko, se ukura-silmä,
- kova-koura, kylmä-kynsi,
- majan jääksi jähdyttäjä,
- jolla ovat otsan alla,
- ryppy-kynnöksen rajalla,
- silmä-ripseet riippuvaiset
- kaharassa kahden puolen
- nenän juurta juurevata,
- nosti metelin menoissa.
- Tämä ukko täydellinen,
- tämä kuuluisa kupias,
- ärjästeli äkeästi,
- kauas karkoitti kotoa
- ensin aina emändänsä,
- kovin hammasta kiristi,
- että silmät sameroiset
- iskit tulda tuimuudesta,
- parta jäisenä järisi,
- tukka luminen tutisi
- hartioilla hajallansa.
- Tämä ukko täydellinen,
- niin kuin nyt on nimitetty,
- ravisteli ruhoansa,
- että itse isännängin
- ruumis tärisi tuvassa,
- helisivät hambahatkin.
- Vaan ei vaimot myöden anna
- miehen kourista kovangan.
- Niimbä tässäkin todella,
- takaisin nyt tulduansa,
- vino-silmä, vipsu-huuli
- akka aina voiton otti.
- Ämmän posket punehtuivat,
- eukko otsansa rypisti,
- veti löylyn laupiolle
- kylmyydessäkin kovassa,
- ajoi pakkaisen pakohon,
- että virsut vilahtelit,
- josta jälle julma vaiva,
- tuska polttava povehen
- tuli tuvan haldialle,
- että kurkkukin kihisi
- kieldä kastaissa vetehen,
- hiki kiehui karvan päihin
- ruumihista riutuvasta,
- tauti päätäni porotti.
- Muistutellen vielä muita,
- kautta oman koetuksen,
- mainittava ombi myöskin,
- kuingan vasta viekkahasti
- pääsin vieraista vapaaksi: –
- minä syötin, minä juotin
- heitä häpemättömiä
- ensin vierahan varoilla;
- mutta koskan koetellen
- tulin tavat tundemahan,
- syötin heillä karvaat kaakut,
- juotin juomat katkerammat,
- annoin maistaa kiinan kuorta,
- latkia leivätä liendä.
- – Havaittaissa huonot herkut,
- näin on muinen moni muukin
- vieras viipyvä paennut.
Lähde: Sanan Saattaja Viipurista -lehden vuosikerta 1833, 15. kesäkuuta s. 1–2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Sanan Saattaja Viipurista, vuosikerta 1833. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ssv/ssv1833_rdf.xml.