Vilutautinen
| Vilutautinen. Kirjoittanut Carl Michael Bellman |
- Ma kohta Bakkhon sekä ajan
- Helmoista pois jo temmataan.
- Hyvästi jättää nesteen saan,
- Mi käsissä on puristajan.
- Oi, epätoivo, tullos nyt!
- Tuo myötäs köysi, paras niini!
- Sen päähän sido tuoppin, kiinni,
- Ma toiseen, kun oon ryypännyt!
- Ma, joka ennen eloo uutta
- Nesteille, niitä niellen, soin,
- Nyt tuskin enää seista voin;
- Vaan toinen, täynnä mahtavuutta,
- On mennyt minun paikkahain.
- Ma viinaveikot nä’en tuolla
- Ja piippuläjän lieden puolla,
- Vaan muiden takin naulassain.
- Ei enää tippaakaan mun kielein
- Nesteitä niitä maistaa vois;
- Kähisten lausuu se: ”juo pois!”
- Vaan siitä sekauntuu mielein,
- Luut raukee, veri seisahtaa,
- Käs’ jääksi muuttuu, lasiks’ jalat,
- Ja nenä tippuu, sielu alat’,
- Kuin lukki haukkuu luskuttaa.
- Ja missä ennen kirstultani
- Soi juomat sulo katsettaan,
- Nyt vadin kohlo onpi vaan,
- Ja siinä olut-juustoani;
- Vesvelliä on tuopissain;
- Pullossa tuoss’ on lääkeviinaa
- Ja tuossa pienemmässä kiinaa*).
- Jo kaluin luetuksi sain!
Manu.
*) Vilutaudin lääke.
Lähde: Ilmarinen 22.4.1876.