Virsi Jumalan Sanasta

Virsi Jumalan Sanasta
(Veisataan kuin N:o 224.)
Kirjoittanut anonyymi

Seuraavainen Virsi Jumalan Sanasta on näien Viikko-Sanomien kirjottajalle lähetetty, pyytämyksellä että se pantasiin näihin Sanomiin:

1.

Ylistystä nyt veisatkaa

Herralle, Luojallemme.

Aututta suurta saarnatkaa –

Armoa Jumalamme:

Pimeyden Hän hajotti,

Ja Valon meille toimitti

Pyhän Sanansa kautta.

2.

Katso! Maan peitti pimeys,

Turmellus Herran pelvon,

Ja Kansan paksu syngeys,

Väärys pyhyden kulvon.

Kaikk’ ol’ ylitsekäyminen,

Julmuden noudattaminen,

Jumalasta ei tietty.

3.

Pahaan Kansat jalvoin juoksit,

Nopsat olit vihoksiin;

Viatoind’ vertä vuodatit,

Kankiat taivallisiin.

Ja heidän ajatuksensa

Väärät olit ja puhensa:

Kateus, viha, valhe.

4.

Kädet olit saastutetut

Tuimalla väärydellä.

Ja korvat raskautetut

Kova-korvaisudella.

Pahus heidän käsisänsä,

Hävitys heidän teisänsä

Oli ja väkivalda.

5.

Rauhan teit’ ei he kulkeneet;

Vihaisit oikeutta;

Totutta ei he tundeneet

Eikä vanhurskautta:

Pimeys heidän kulkonsa

Ja karsat heidän polkunsa

Ansaisit Kirouksen.

6.

Heille Jumala Poikansa

Lähetti Auttajaksi;

Osotti runsan kunniansa,

Armonsa avaraksi.

Tahto kaikk’ valkeudesans –

Kulkeman Hänen paistesans,

Kuin kirkasti nyt koittaa.

7.

Täyttäin Hänen Käskyjänsä,

Mieleni pyhitetän –

Kulkein Hänen retkisänsä,

Sieluni yhdistetän,

Jumalan rakkaudella,

Jesuksen ystävydellä,

Pyhän Jumalan kanssa.

8.

Suo, Jesu! täyttä Käskyjäs,

Ett’ en jää hyljätyksi –

Suo kulke Sinun retkisäs!

Ett’ en tul’ jäätetyksi

Valdakundas autudesta,

Taivallisesta ilosta,

Kuin Rakastajas noutaa.

Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1820, 26. helmikuuta s. 2–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1820. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs1820_rdf.xml.