Voi, että ne vanhat profeetat...

Wikiaineistosta
Voi, että ne vanhat profeetat...

Kirjoittanut Samppa Luoma


Sinä oot minun itkuni, iloni,
sinä oot minun ainoani,
sinä oot minun maani ja taivaani
ja koko mun maailmani.
Jos muille on lauluni sisällys
vain pieni ja vallan niukka,
on meille se laaja ja lavea
eikä ala sen ole hiukka.
Se maani, se vain on hunajaa
ja taivas mahlaa ja mettä
ja nauru se on mun itkuni
ja onni sen kyynelvettä.
Voi, että ne vanhat profeetat
”surun laaksoksi” maailman sanoi
ja itki ja voihki ja voivotti
ja poijes päästä vain anoi..!
Me tahdomme hyvät kaikkeuden
vielä niittää ja nautita visuun,
jos onni ja lempi ne loppuvat,
niin luotamme sitkeään sisuun.


Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.