Voi kansani, voi!

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Voi kansani, voi!

Kirjoittanut Matti Kurikka


Voi kansani miehekäs, lahjakas sie!
Min mainehen sullekin varannut lie
Tulevaisuuden kohtalo, vuossatain tie?
Ylös päivähän päin vai yöhön se vie?
Sun tähtesi Väinämö maailman loi
Jo kätkyes vieressä kantelo soi.
Sun kohtalo Suomen niemelle toi
Sekä kaikkea antoi, min’ suinkin voi.
Nyt tuomesi tuoksuu ja kukkia luo,
Sen mehua luonnon hengetär juo.
Mut’ miltäpä näyttää tuomesi vo?
Mun tarkempaan sitä silmätä suo.
Ei lehtiä siinä, ei urpuja, ei,
Vaan madot ne varrelta urpuset vei.
On loisia puussa, ne mehua juo.
Ei tuoksuvan tuomen ne varttua suo.
Ei kukkien kasvi voimia saa,
Vaan juuret ne oksia kasvattaa.
Mut kansani juurista huolivi ken?
Ne kuihtuvi kourissa loisien.
Nyt Suomeni uhkuvi, järvet ja maat
Ja koskien partaille tehtaita saat.
Sa lapsesi kyllä kouluhun paat
Ja poikasi tieteitä penkoavat.
Vaan suotta sun porvaris rintaansa lyö
Ja turhat on parhaitten miestesi työ,
Kun voimat työmiestesi loiset syö,
Kun oppinut tuntonsa rahasta myö.
Mut sillä ei synkeä toivottomuus
Työmiehiä valtaa; aikapa uus
Pois karsivi loiset, mi pois syö.
On koittanut aamu, jo poistuvi yö.
Nyt pystyhyn veikko, käy taistohon siis!
Työvoimasi nylkijät vieköön hiis!
Toki kerran tuomesi varttua saa,
Ja uusia oksia kasvattaa.

Matti Kurikka.


Lähde: Työmies 4.6.1898.