Voi kansani voi
| Voi kansani voi Kirjoittanut Matti Kurikka |
- Voi kansani miehekäs lahjakas sie!
- Min mainehen sullekin varannut lie
- tulevaisuuden kohtalo, vuossatain tie?
- Ylös päivähän päin vai yöhön se vie?
- Sun tähtesi Väinämö maailman loi,
- jo kätkyes’ vieressä kantelo soi.
- Sun kohtalo Suomenniemelle toi
- sekä kaikkea antoi, min suinkin voi.
- Nyt tuomesi tuoksuu ja kukkia luo
- sen mehua luonnon hengetär juo. –
- Mut miltäpä näyttää tuomesi tuo?
- Mun tarkempaa silmätä suo.
- Ei lehtiä siinä, ei urpuja, ei,
- vaan madot ne varrelta urpuset vei.
- On loisia puussa, ne mahlajan juo,
- ei tuoksuvan tuomen ne varttua suo.
- Ei kukkien kasvi voimia saa,
- vaan varsi se oksia kasvattaa.
- Mun kansani varresta huolivi ken?
- Se kuihtuvi kuorissa loisien.
- Nyt, Suomeni, uhkuvi järvet ja maat,
- sa koskien partaille tehtaita jaat
- ja poikasi, tyttösi kouluhun paat.
- Opinkäynehet tieteitä penkoavat.
- Vaan suotta sun porvarisi rintahan lyö.
- Ja turhat on parhaiten miestesi työ,
- kun voimat työmiestesi loiset syö,
- kun oppinut tuntonsa rahasta myö.
- Mut siltä ei synkkä toivottomuus
- työmiehiä valtaa, aikapa uus
- pois karsivi loiset, ne loppuun syö.
- Niin koittavi aamu ja poistuvi yö.
- Nyt pystyhyn veikko, käy taistohon siis!
- Työvoimasi nylkijät vieköön hiis!
- Toki kerran tuomesi varttua saa
- ja uusia oksia kasvattaa.
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.