Voipa!

Voipa! Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen

Voipa iltaa syksyistä!

Tuo niin paljo apeaa,

kun ei yhtään näytä mistä

oman immen tavottaa.

Synkkä, häijy sysimusta,

minne kätkit kultani?

Ei sen kuulu vastausta,

vaikka rintain huokuvi.

Katsoi siihen vaikka minne –

eessä yhä mustimpaa!

Toki kuulee käynnin. – Sinne

siirryn. Tunnen suudelmaa.

–[Valpa]s.

Lähde: Työmies 22.12.1903.