Vuoden ajat
Ulkoasu
Vuoden ajat. (Topeliuksen luonnon kirjasta.) Kirjoittanut Zacharias Topelius |
- Keväimen toi Jumala,
- Lumen vei lämpimä,
- Ja jaa sulausi maalla,
- Sai lehto lehtiä,
- Ja kaikk’ oli valossa,
- Ja linnut lauloivat,
- Ja lapset lehdikossa
- Iloa nauttivat.
- Tuli aika taas kesäinen,
- Ja niitty ruohottui,
- Ja ruoho vehriäinen
- Kukista kaunistui;
- Vesillä soutelimme,
- Kulimme metsiä,
- Ja mailla marjailimme,
- Oli se lystiä.
- Tulivat syksyn päivät
- Ja myrskyt pauhusat;
- Ne laulurinnat veivät
- Ja kaunihit kukat,
- Eloa korjattihin,
- Ja riihtä puitihin.
- Puoloja poimittihin,
- Ilossa oltihin.
- Sai talvi tulleheksi,
- Kokous’ kinoksia,
- Sai suksen luistimeksi,
- Helisi tiukuja.
- Takassa lekko lämmin
- Palo nyt kaunisna:
- Ja talvi sit’ enämmin
- On lasten riemuna.
- Kun hanki kyynelehtii,
- Oo harras mielinen;
- Kevä taas tänne ehtii
- Iloja antaen.
- On aika ain’ iloista,
- Kun Herran tunnemme,
- Elomme on hupaista,
- Kun häntä kiitämme.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 27.3.1858.