Vuoden ajat (1889)

Vuoden ajat. Kirjoittanut anonyymi

Lapsi kultakutrinen

Riensi metsään riemuiten,

Tuomet, vuokot nupullaan,

Linnut laulaa laulujaan.

Kevät on, kevät on,

Kevät kaunis, verraton!

Kevät, aika nuppujen,

Kevät, ikä lapsuuden.

Nuorukainen venheessä

Souti, lauloi järvellä,

Rannan kukat kukkivat,

Aallot loisti vilppahat.

Kesä on, kesä on,

Kesä kaunis, verraton,

Kesä, aika kukkien

Kesä, ikä nuoruuden.

Työmies, hiki otsassa,

Korjaa viljaa pellolla,

Hedelmät on kypsyneet,

Mutta lehdet varisseet.

Syksy on, syksy on,

Aika työn ja toiminnon,

Syksy, aika heelmien,

Syksy, ikä miehuuden.

Vanha ukko hiljalleen

Astuu risukimppuineen,

Lumi peittää metsän nyt,

Järvikin on jäätynyt.

Talvi on, aika on

Yön ja päivän taistelon,

Talvi, aika lumien,

Talvi, ikä vanhuuden.

Kevät, kesä valoisa

Ompi lasna, nuorena,

Kun vaan kylvöstänsä saa

Syksy sadon saavuttaa.

Lopulta, vanhana,

Elon ehtoon tullessa,

Kun jo lumi peittää maan,

Latoon heelmät korjataan.

– ja.

Lähde: Lounas 4.10.1889.