Vuorelta mereen
| Vuorelta mereen. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Metsäisen vuoren rinteillä
- Pulppuili lähde siintävä
- Taivasta kuvastain.
- Sen tunsi taivaan tuuloset
- Ja pilvet, päivän sätehet
- Ja sammalmätäs vain.
- Se siinteli ja välkkyili,
- Se pulppusi ja uneksi
- Ja suhisi ja soi.
- Mut sinivyötä katsellen
- Sen heräs kaiho mielehen -
- Se kauvaks vaiteloi.
- Ja katsoin vyötä yllänsä
- Se uursi maata eessänsä
- Ja solui laaksoon näin.
- Ja kautta kukkaniittyjen
- Ja ohi lehdon liepehen
- Se vieri kylään päin.
- Oi ihanuutta maailman,
- Min luonut suuren Jumalan
- On lemmen runsaus! –
- Mut kylää lähemmä kun käy,
- Ei enää suloutta näy –
- Kaikk’ katoo kauneus.
- Siell’ on niin rajoitettua
- Ja halpaa, kurjaa, ahdasta, –
- On ruma ruokottuus.
- Se silokalvon röyheltää,
- Se heloaallot pimentää
- Tuo kylän siivottuus.
- Se puron mieltä painaltaa –
- Se ikävöi, se halajaa
- Pois metsään vilpoisaan.
- Mut sinne kotiin lapsuuden,
- Metsäisen vuoren rinteillen
- Ei pääse konsanaan.
- Ja siksi yhä eespäin vain
- Se rientää, rientää kiiruhtain
- Merehen päästäkseen.
- Ja sinne päivän paistaissa
- Ja meren laajan loistaissa
- Puhtoisna kuollakseen.
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.