Vuoret, linnat katsoo tuolta

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
4. Vuoret, linnat katsoo tuolta

Kirjoittanut Heinrich Heine


Vuoret, linnat katsoo tuolta
Reinin tyyneen kalvohon;
Purress’ istun ilman huolta
Säihkekehäss’ auringon.
Vaiti katson väikevesiin,
Kisaa aaltoin kirmaavain;
Hiljaa tunteet pyrkii esiin,
Jotka kätkin rintahain.
Viehtäin viittoo laineen läike
Syvyyteen mua loistollaan;
Mut sun tunnen, – päällä väike,
Alla yö ja kuolo vaan.
Päällä viehkeet, oikut alla,
Niin on lemmitylläkin!
Hänkin mielell’ armahalla
Hymyy suin niin suloisin.


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.