Vuorimies

Vuorimies. Kirjoittanut Henrik Ibsen

Suoment. Reinhold Roine.

Murru vuori ryskehin

Iskiessä moukarin!

Alas tahdon tieni johtaa,

Kunnes malmin iskut kohtaa.

Vuori öinen, autio,

Siellä kutsuu aarnio,

Siellä hehkuu helmet oivat,

Kultasuonet kiemuroivat.

Syvyydessä rauha on, –

Rauha katkeamaton; –

Moukarini tietä raivaa,

Salat kätköistänsä kaivaa.

Lasna riemuelin vain

Alla tähtein tuikkivain,

Astuin kesän kukkatiellä

Aina tyvenellä miellä.

Päivän loiston hukkasin

Tänne öiden templihin;

Unohtui myös vaaran alla

Kuusten laulut kunnahalla.

Ensin tänne käydessäin

Viatonna mietin näin:

Elon arvoituksen noilta

Opin vuoren haltijoilta.

Mut eip’ ole tullutkaan

Henget mua neuvomaan;

Eikä nouse valon häivää,

Syvyyksiin mi loisi päivää.

Harhailenko? Eikö vie

Kirkkauteen tämä tie?

Valo silmää sokaisevi,

Ylhäälle jos tähtäilevi.

Syvyytehen! Siellä on

Rauha katkeamaton. –

Moukarini tietä raivaa,

Salat kätköistänsä kaivaa.

Iske, iske aina näin

Vieläi kuolinhetkelläin.

Aamua ei koskaan koita,

Toivon päiv’ ei yötä voita.

Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.