Wäinämöinen Tuonelan joella
| Wäinämöinen Tuonelan joella Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Tuonetar.
- Miksi huudat, Wäinämöinen, venhettä sä multa?
- Ei oo vielä katkennunna elon lanka sulta.
- Ei se ihmishenki täällä tunne ilomieltä,
- Joka kuolon kutsumatta tulee tänne sieltä.
- Wäinämöinen.
- Tietoja mä etsinyt oon elävitten mailla,
- Monta niitä saanut oon, mut monta viel’ oon vailla.
- Tiedot kaikkein syvimmät ne kuolo meiltä salaa,
- Siksi sinne kuolon maille mieleni nyt halaa.
- Tuonetar.
- Kyllä tääll’ on tietoja, mut ei ne sua auta:
- Yksi tie vaan tänne on, sen nimi onpi hauta.
- Henget tänne saapuvat, mut eivät ruumihinne,
- Ja ken tänne kerran saa ei palaa enää sinne.
- Wäinämöinen.
- Läpi vaarain suurimpain ja läpi kuolojenki
- Tiedon ikilähtehelle rientää ihmishenki.
- Tie kun yksi suljetaan, se toisen kohta raivaa,
- Ei se kammo kuolemata eikä karta vaivaa.
- Tuonetar.
- Venheeni mä sulle tuon. Tok’ itseäsi säästä!
- Luoja lakins rikkojaa ei kostamatta päästä.
- Kuolon salaisuuden Luoja ihmisiltä sulki:
- Uskallatko koettaa sä saattaa sitä julki?
- Wäinämöinen.
- Rohkeutta rinnassani sanasi ei kaada:
- Kaikki pitää uskaltaa, jos suurta tahtoo saada.
- Tieteelle mun sydämeni rinnassani sykkää.
- Sille uhraan elämäni: Venhe ulos lykkää!
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.