Waiwais-hoidosta (Suomen Julkisia Sanomia)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Waiwais-hoidosta.

Kirjoittanut M. J.



Waiwais-hoidosta.

Tästä aineesta on paljon kirjoitettu ja mietitty, mitä milloinkin, ja hywä tuo onkin, että asia tarkoin tutkitaan, että kukin sanoo mietteitänsä, että jokainen saapi julkaista, minkä parhaaksi on nähnyt ja löytänyt omasta koettelemuksestansa, erinomattain niin tärkiässä asiassa kuin waiwaishoito on. Sillä kuin asia ensin oikein tutkitaan, sitte wasta perille päästään mikä oikia, hywä ja hyödyllinen on, jos waan myös jälkimäinen osa aina seurattaisi näistä Apostolin sanoista: "Koetelkaat kaikki ja pitäkäät se kuin hywä on”. Äskettäin on X niminen lähettäjä Porfoon Sanomissa tästä asiasta mietteitänsä julkaissut. Hän langettaa kowan tuomion Waiwaishoidon Asetuksesta, annetusta 22 p. Maaliskuuta ,1852, että se muka ei kelpaa mihinkään, että sen seuraamisesta ei olisi muuta kuin pahuutta, j. n. e. ja että sentähden pitäisi käännyttämän takasin entiseen wanhaan tapaan ja waiwaishoito jäämän entiselleen. Tässä aikomuksemme ei ole Asetuksen puolustaminen, hywin tieten, ettei Korkian Esiwallan Asetukset puolustustamme tarwitse, waan tahdomme wain yksinkertaisesti sanoa ajatuksemme, sen mukaan miten me olemme asian löytäneet, liki 10 wuotta oltuamme likimmäisenä esimiehenä waiwaishoidossa. Mielestämme wika ei ole asetuksessa waan sen seuraamisessa. Tosi on, että, sittekuin tätä asetusta ruwettiin seuraamaan, niin on waiwaisia lisääntynyt paljo waiwaisholhoukselta hoidettalviksi, sillä moni jolla on pienikin ruumiin wika eli jolla on waiwanen lapsi, waikka hän woisikin itsiään eli lastaan kyllä työllään tahi waroillaan elättää, jos hän kertakin eli kahdesti on maksanut waiwaisrahoja, niin hän kohta waatii waiwaishoidolta apua, ja luulee itsellään olewan oikeuden awun saamiseen siitä, kuin hän on waiwaisrahoja maksanut. Niin on myös sitäkin nähty, että kristillinen awullisuus on monessa wähentynyt siitä,kuin hänen päällensä on pantu suurempia waiwaismaksuja, ruotiwaiwaisten elättämisen siwussa. Mutta tämä tulee paljo ymmärtämättömyydestä, siilä kuin Asetus on wielä nuori seurattalvana, ja aikaa myöten toiwotaan tämänkin seikan paremmaksi muuttuwan, kuinhan waan yhteinen kansa on tottunut tähän asetukseen. Sillä kuin heille usein neuwotaan, ettei kukaan joka woipi itsiään, lapsiaan ja wanhempiaan elättää ja hoitaa, pidä wetämän itseänsä pois tästä kristillisestä welwollisuudestansa ja tarkoin tutkitaan, kutka semmoisessa tilassa owat ja heiltä kielletään apua, niin, waikka se alussa wastahakoiselta tuntuu, tulewat he wähitellen tottuneeksi ja näkemään, ettei kukaan saa ajattomalla ajalla tunkeuta lwaiwaishoidon niskoille, ja ettei siinä millään muotoa laiskuutta elätetä, waan että jokaisen pitää otsansa hiessä leipäänsä syömän, niinkuin kaikille Adamin lapsille käsketty on. Samalla muotoa pitää kristilliseen awullisuuteen kehoittaa jokaista, että kellä enämmin waroja on, kuin omaksi ja perheensä tarpeeksi waaditaan, se on welwollinen auttamaan köyhyyttä ja wiheliäisyyttä kärsiwää lähimaistaan siinä tilapäässä etenkin, missä ei waiwaishoito ennätä taikka sen warat ei kannata auttaa. Se on tosin walitettava asia, että tässä kohdassa owat ihmiset usein niin nurjat, niin heillä on wähän oikiaa Jumalan pelkoa, oikiaa rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen että aina etsiwät waan omaa etua, omaa hyötyä, omaa woittoa, ja sitä tekewät toisen wahingollakin, wielä wähemmin tahtowat auttaa lähimmäistään hänen hädässänsä. Mutta sentähden owat semmoiset Asetukset meille suuresti tarpeelliset, joissa määrätään, miten paljo kunkin pitää lähimmäistään auttaa, jota hänen muutoin pitäisi tehdä kristillisestä rakkaudesta, waatimuksetta ja palkatta. Kuin kansaa neuwotaan aina totiseen kristillisyyteen, totiseen elämään uskoon, niin ne jotka ottawat Sanasta waarin ja tulewat uskon elämään, ne saawat myös rakkauden hengen sydämihinsä, että mielellään ja paitsi oman ansion pyyntöä auttawat lähimmäistään hänen kurjuudessansa, hädässänsä ja waiwassansa. Mutta kuin koettelemus, niinkuin Jumalan sanakin sen todistaa, että usiammat pysyivät kylmäkiskoisina Sanaa wastaan, eiwät anna kääntää itsensä totisiksi kristityiksi eiwätkä siis saa Jumalan rakkautta sydämihinsä; eikös se siis ole suuresti tarpeellinen että meillä on semmoisia Asetuksia, jotka waatiwat pahojaki tekemään hywää, jota ei he ymmärrä eikä tahdo tehdä kristillisestä welallisuudesta? Asetusta ei siis woi syyttää, että se saattaa ihmisiä kylmäkiskoisiksi lähimmäistään kohtaan; tämä kylmäkiskoisuus tulee ihmisen pahasta sydämestä, joka wielä on muuttumatoin, ja jota Jumalan sanan woimalla pitää pyytää saada tykkänään toiseksi muuttumaan. Niin olisi kristillisyys perijuuri tähän awullisuuteen,niinkuin muihinkin hywiin awuihin. — Mainitun Asetuksenn päätarkoittls on kerjuun estäminen, ja siihen pitäisi waiwaishoidolla kussakin seurakunnassa olla kyllä waroja, jos Asetusta seurataan, että kukin totisesti apua tarwitsewa tulisi autetuksi, eikä tarwitsisi käydä mieroa. Sitä emme siis ensinkään woi alakirjoittaa, että entinen waiwaishoito olisi parempi nykyistä. Ennen kyllä myös waiwaisia hoidettiin,mutta paljo kulki mieroakin sen syyn tähden, joko ettei waiwaishallituksen warat kannattaneet awunantiin, eli että niistä ei lukua pidetty. Nyt pitää waiwaishallituksen katsoman, ettei yksikään totisesti tarpeessa olewa jäisi awutta, eikä heitettäisi mieron nojaan. Waikka waiwaishal!ituksella on siinä paljo työtä ja waiwaa tätä aletusta seuratessa, ja erinomattain se on suurin työ ja waikein asia aina päästä perille kuka on totisessa puutteessä ja kuka ei, sillä sitä on nähty, että ei aina kylänwanhimpain todistuksiin woi luottaa, ja työläs on waiwaishallituksen tuntea jokaista, ja usein näkemisestä ei woi tietää miten raitis työmies waiwainen woipi olla, wielä wähemmin tietää hänen warojansa, niin pitäisi tämän Asetuksen mukaan, jos sitä tarkoin kaikissa asianhaaroissa seurataan, olla kyllä waroja senkaltaiseen waiwaishoitoon, että kerjääminen estetään, ja suuremmalla huolenpidolla, tutkimisella ja tiedustelemisilla uskottawilta miehiltä, sekä siitä, minkä itse woipi nähdä, tulee waiwaishallitus wähitellen aina enämmin tuntemaan kunkin tarwista, josta sitten saapi päättää, miten paljo millekkin annetaan.

Seurakunnassamme hoidetaan waiwaisia erilailla. Muutamia, jotka eiwät ensinkän woi itsiänsä elättää pannaan niinkutsuttuihin waiwaisruotiloihin, joita on yli 90. Toiset wielä huonommat, jotka ei kelpaa ruotiin, tarjotaan rahasta elätettäwiksi, sille joka wähimmästä hinnasta wuoden pitkään niitä ottaa hoitaaksensa. Wielä toisille annetaan apua waiwaiskassasta. — Näissä on nyt wälistä nähty se wäärinkäytös, että ruotikunnan osakkaat owat pyytäneet senkaltaista ihmistä awonaiseen ruotiin, joka ei wielä olisi sitä wajaa, ja joka työllään ja pienemmällä awulla waiwaiskassasta woisi aikoin tulla, ja niin tulisi toinen suuremmassa puutteessa olewa ruotia ja elatusta kaipamaan. Siinä on silloin ruotimiehillä se oman woiton pyyntö, että saisiwat jotenkin työtätekewän ihmisen ruotiinsa. Siinä ei silloin ole oikiata kristillistä rakkautta, eiwätkä silloin ajattele muuta kuin omaa etuansa, waikka heidän lähimmäisensä kuolisi nälkään. Semmoisissa seikoissa on waiwaishoidolla tarkka tutkiminen, ketä ruotiin pannaan ketä ei, ja kelle ja mitenpaljo kullekin apua annetaan, että kukin enämmin kärsiwä tulisi ensinautetuksi. Niinmyös on nähty, että siinä tilapäässä, koska waiwaisia tarjotaan rahasta elätettäwäksi, niin moni tahtoisi miten suuremman rahan hän wain saisi waiwasen elatuksesta,eikä ajattele, että se on warkaus waiwaisilta, jos hän ottaa waiwaiskassasta enemmin kuin waiwaisen elatukseen ja hoitoon menee. Silloin moni soimaa waiwaisen lopen huonoksi ja sanoo ei siitä rahasta enää tulemana wuotena häntä pitäwänsä. Mutta kohta kuin huudon alle menee, niin hän ottaa hänen wähemmästä kuin ennen, jos hän ei saa enemmin. Siinä on siis waiwaishallituksen tarkkaan katsottawa, ettei waiwaiskassa rasitettaisi lijemmaisilla ja turhilla kulungeilla, jotta warat ylettyisiwät kaikille tarwitsewille. Ja jos huuto nousisi lijan korkialle, niin saisi tiedustella, onko waiwaisella joku tureapaikka, sukulaisia eli muita, joiden tykönä woisi asua, ja panna hänen siihen olemaan määrätystä rahasta, joka nähdään hänen elatukseksensa ja hoidoksensa meneivän. Jos taas joku tulee apua pyytämään, joka woipi itsiään elättää, niin häntä tarjotaan sille joka ottaa hänen työhönsä, ja antaa hänelle elatuksen ja waatteet. Näin ja monella muulla tawalla woipi monta wäärinkäytöstä estää. Tässä olemme pyytäneet wähän esitellä sitä, minkä olemme tulleet näkemään tässä tärkiässä asiassa. Pää-asia olisi että kukin pyytäisi totista kristillisyyttä herättää kutsuwisensa piirissä, josta sitten tulisi oikia rakkaus lähimmäiseen, ja waiwashoito pääsisi hywälle kannalle. Silla jos ei totista kristillisyyttä, elämää uskoa ja wilpitöintä rakkautta sydämessä ole, ja jos ei sitä pidetä pääjuurena kaikkeen hywään ja päämaalina jota etsitään, ja jota kansassa kaikella toimella ja ahkeruudella lelvitetään ja teroitetaan, niin ei mikään esetukset, eiparhaimmatkaan, woi estää eikä poistaa yhteistä turmiota, eikä saattaa kansaa totiseen onnellisuuteen, ei ajassa eikä ijänkaikkisuudessa,

M. J.

Lähde: Suomen Julkisia Sanomia, n:o 5, 19.1.1857