Wapauden kuolluista nouseminen

Wapauden kuolluista nouseminen. (Emajöe Ööpik.) Kirjoittanut Lydia Koidula

Suom. B. F. Salonen. Vironkielinen alkuteos Su priiust olid matnud.

Sun vapautes, isänmaani,

Ne olivat haudanneet.

Jakaakseen keskenänsä

Sun manttelis ottaneet;

Ja etikkaa sun suuhus

Ne pani, kuin janosit,

Ja vartijat haudallesi –

Niin rauhassa lepäsit.

Ja kaukana siitä seisoi

Sun lapsesi peljäten,

Ei sanalla tohdi kenkään

Nyt astua haudallen.

Sill’ haudan päälle vahvat

Ol’ sinetit lyötynä.

Yö musta kaikki peitti,

Ei näkynyt tähtiä.

Vaan katso – valo koittaa –

Ja enkel’ taivaasta

Sun luoksesi äkin astuu:

”Nyt nouse haudasta!”

Ja hautakivi vieree,

Koi hymyten välkkyää –

Vapaus nuori, sua

Maailma, tervehtää.

  Ja hänelle riemuin soivat

  Pasuunat, kanteleet,

  Ja silmissä kaiken kansan

  On ilon kyyneleet.

  Ja ”Hosianna” kaikuu

  Nyt halki isäni-maan –

  ”Jumalaa kiittäkäämme! –

  Hän pelasti armostaan!”

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.