Wolmar Styrbjörn Schildt
| Wolmar Styrbjörn Schildt. (18 31/7 10–18 31/7 91.) Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Yks’ yhdeksättä vanhus täytät vuotta,
- Yks’ yhdeksättä – pitk’ on aika tää.
- Se pitkä on; mut eip’ oo suotu suotta
- Se sille, ken sen käyttää ymmärtää;
- Voi miehen työ ja toimi paljon tuottaa,
- Kun ikää on ja into lämmittää.
- Ja sull’ ol’ sydän täynnä innostusta
- Ja sull’ ol’ voimaa sekä uskallusta.
- Kun olit nuori, silloin Suomen kansa
- Se sotavammojansa vaikeroi,
- Yö henkinen sit’ uhkas kauhuillansa
- Kuin halla, joka viljan viedä voi;
- Vain hyjättynä kaukosaloillansa
- Tää kieli isiemme vielä soi,
- Ja synkältä se näytti onni Suomen –
- Mut kiitos Herran, maalle koitti huomen!
- Ja nuorten työstä sille huomen koitti,
- Se työ se innosti ja lämmitti,
- Ja nuoruusvoimilla se esteet voitti
- Ja raivas tietä, mielet tenhosi;
- Taas kanneltansa Suomi armas soitti,
- Se laulut unhoitetut viritti,
- Ja Suomalaiset heräs horrostansa
- Ja tunsi olevansa Suomen kansa.
- Se aik’ ol’ maamme armaan kevät-aika,
- Tek’ innoin nuoret silloin toukojaan,
- Ja työn ja rakkauden pyhä taika
- Sai ihanasti touot nousemaan.
- Ja joskin huokui hyytä hallan aika
- Ja oli riistää viljan toivokkaan,
- Niin, siunauksensa kun taivas antoi,
- Se kasvoi, heilimöi ja heelmän kantoi.
- Sin’ olit yksi kylväjistä noista,
- Ja siitä kiitos sulle lämpöinen!
- Yks’ olit uuden Sammon laatijoista,
- Mi tuotti elon uuden Suomellen.
- Se Sampo synkkyyden ja pelon poistaa,
- Kun uhkaa idän halla härmäinen;
- Ei hyytää meitä voi se, vaikk’ ois mieli –
- Meill’ ompi kansallisuus, äidinkieli.
- Nyt olet yksin – suuret aikalaises
- On poissa, heille taivas levon soi –
- Taas näet pilvet synkät uhkaavaiset,
- Ne myrskysäistä sulle tarinoi –
- Mut soikoon sulle sanat heimolaises:
- »Viel’ uusi päivä kaikki muuttaa voi!»
- Se päivä kyllä kerran vielä koittaa,
- Sill’ yksin totuudell’ on voima voittaa!
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.