Yö Koivukoskella

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yö Koivukoskella
Näköala Kajaanista
Kirjoittanut Eino Leino


Yö valkee lankes, kuohut kuohuvat yhä,
kuu kalpea nousee, kesä-yön hartaus pyhä
hiipivi maille, kaupunkiin sekä kyliin,
ihmismieletkin saattavi Luojansa syliin.
Seisovat puut kuin pilarit temppelin, lehtoon
värähtää viimeinen kajo kaunihin ehtoon,
lehvien harvain lomitse pilvyet taivaan
keveät viittovat, vilkkuvat ihmisten vaivaan.
Laaksoissa, vuorilla avaruus ympär’ on laaja,
muualla luonto on ankea, ahdas ja taaja,
seisovi seinänä välillä Luojan ja luodun,
luulee sen harhauttajaks sydänhaaveiden suodun.
Täällä on taivas vain valju ja tuulinen katto,
maa vain harva, harmaja, yksväri matto,
vuori kuin paatinen paja, korpi kuin kota,
metsien elämä ainainen pyhä sota.
Kuohut te valkeat pohjoisen poloisen yössä
laulatte ihmisen tarmoa toimessa, työssä,
ihmisen taistoa luonnon valtoja vastaan.
Auta ei tarmo! Luojan on hoittava lastaan.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.