Yö rannalla

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yö rannalla.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Suomentanut Oskar Uotila.


Tähdetön, kylmä on yö,
Meri haukottelee;
Meren pinnalla rähmällänsä
Kuvatonna tuuli loikuu,
Ja hiljaa, ähkyvin äänin,
Kuin ukkonurrus, roveilleen tullen,
Vetehen hän jaarittelee,
Ja hassuja juttuja kertoo,
Jättiläissatuja, konnankonuja,
Ikivanhoja taruja Norjan,
Sekä välillä nauraa-hohkaa ja ulvoo
Lumolauluja Eddan,
Ja loihtuja, syntyjä,
Niin synkänsyviä, valtaavia,
Ett’ ilmahan ilakoiden
Ylös hyppivät hurmauneina
Meren valkeat lapset.
Sill’aikaa, aukealla rannalla,
Pisin hyrskyjen huuhtomaa hiekkaa
Astelee vieras, jolla
Povi huokuu tuulta tuimemmin.
Hänen askeleistaan
Kimmovat kipunat, narskuvat raakut.
Mies peitäkse visusti viittaansa
Ja kiiruhtaa läpi tuulisen yön;
Hänt’ ohjavi pienonen valo,
Joka vienona, viehättävänä
Kalamiehen mökistä tuikkaa.
Isä ja veli ovat merellä,
Ypöyksikseen jäi mökkiin
Kalamiehen tytär.
Hän lieden ääressä istuu,
Vesikattilan aavistavaista,
Salaperäistä kuohua kuunnellen,
Puun räiskyvän ahjoon työntää
Ja puhaltelee.
Punakieliä leimuvan liekin
Ihanaisina heijastavat
Nuo kukkivat kasvot,
Tuo hieno ja valkoinen olka,
Joka viehtäin pilkistää
Piilosta karkean paidan,
Sekä pienoinen, huolekas käsi,
Joka vaatetta kiinnittää
Somille lanteille.
Mut äkkiä aukee ovi,
Ja sisähän astuu öinen vieras;
Hän katseen, lemmestä lujan,
Luo sorjan neitosen puoleen,
Joka kummastuksissa seisoo
Kuin arkova lilja;
Ja hän heittää viittansa maahan
Ja nauraen lausuu:
«Kas, lapseni, sanasta miestä,
Minä tulen, ja mun kanssani tulee
Aik’ entinen, jolloin jumalat taivaan
Alas astuit ihmisten joukkoon,
Ja syleilit ihmistyttäriä,
Sekä heidän kanssaan siitit
Valtikankantajia kuningassukuja,
Sankareita, kuuluja maan.
Mut älä nyt, lapseni, kauvemmin kummeksi
Jumaluuttani mun,
Minä pyydän, laitappa teetä ja rommia,
Sillä kylmä ol’ ulkona,
Ja viimassa yön
Vilu karkaa meihinkin, jumalihin,
Ja saammepa helposti jumalallisen nuhan
Ja kuolemattoman yskän.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.