Yö ylleni hiljaa hiipii

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yö ylleni hiljaa hiipii

Kirjoittanut Karl August Tavaststjerna
Suomentanut Eino Leino. Runo on julkaistu Helsingin Kaiun numeroissa 48 ja 49 vuonna 1909.


Se touko, min toivoin, on tehty,
suvi syksyhyn siirtyy pois.
Yö ylleni hiljaa hiipii,
niin hiljaa kuin kuollut kaiku
povess’ itse paasien ois.
On leikattu lauluni siipi,
mun mieleni mykkä on.
Yö ylleni hiljaa hiipii,
niin hiljaa, kuin enkeli kulkis
läpi suojani aution.
Hymy viimeinen on jo poissa,
myös piiri ystävien.
Yö ylleni hiljaa hiipii,
niin hiljaa, että ma kuulen
verenkiertoni kuumeisen.
Ne saapuvat, aattehet armaat,
nuo kauan unhotetut.
Yö ylleni hiljaa hiipii,
niin hiljaa, kuin tölliini tyhjään
ois kuolema kurkistanut.
Ne muistuvat, lapsuus-aatteet,
ajat päivien pilvettömäin.
Yö ylleni hiljaa hiipii,
niin hiljaa, että ma huutaa
alan isää ja äitiäin.
Ovat kuolleet ne kumpainenkin,
yhä liitävät muistoni mun.
Yö ylleni hiljaa hiipii,
niin hiljaa, että ma painan
jo pääni ja antaudun.
Nuo aatteet, joita ma säikyin,
ovat armain nyt aartehein.
Yö ylleni hiljaa hiipii,
niin hiljaa, että ne viihtyy
ja jäävät mun seuraksein.
Kera niiden ma iloan, itken,
kera huolehdin, hymyän nyt.
Yö ylleni hiljaa hiipii,
niin hiljaa, kuin jossakin oisi
tuli tuhkahan riittynyt.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.