Yö ylleni hiljaa hiipii
| Yö ylleni hiljaa hiipii Kirjoittanut Karl August Tavaststjerna |
| Suomentanut Eino Leino. Runo on julkaistu Helsingin Kaiun numeroissa 48 ja 49 vuonna 1909. |
- Se touko, min toivoin, on tehty,
- suvi syksyhyn siirtyy pois.
- Yö ylleni hiljaa hiipii,
- niin hiljaa kuin kuollut kaiku
- povess’ itse paasien ois.
- On leikattu lauluni siipi,
- mun mieleni mykkä on.
- Yö ylleni hiljaa hiipii,
- niin hiljaa, kuin enkeli kulkis
- läpi suojani aution.
- Hymy viimeinen on jo poissa,
- myös piiri ystävien.
- Yö ylleni hiljaa hiipii,
- niin hiljaa, että ma kuulen
- verenkiertoni kuumeisen.
- Ne saapuvat, aattehet armaat,
- nuo kauan unhotetut.
- Yö ylleni hiljaa hiipii,
- niin hiljaa, kuin tölliini tyhjään
- ois kuolema kurkistanut.
- Ne muistuvat, lapsuus-aatteet,
- ajat päivien pilvettömäin.
- Yö ylleni hiljaa hiipii,
- niin hiljaa, että ma huutaa
- alan isää ja äitiäin.
- Ovat kuolleet ne kumpainenkin,
- yhä liitävät muistoni mun.
- Yö ylleni hiljaa hiipii,
- niin hiljaa, että ma painan
- jo pääni ja antaudun.
- Nuo aatteet, joita ma säikyin,
- ovat armain nyt aartehein.
- Yö ylleni hiljaa hiipii,
- niin hiljaa, että ne viihtyy
- ja jäävät mun seuraksein.
- Kera niiden ma iloan, itken,
- kera huolehdin, hymyän nyt.
- Yö ylleni hiljaa hiipii,
- niin hiljaa, kuin jossakin oisi
- tuli tuhkahan riittynyt.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.