Yön hetkin hiljaisin

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yön hetkin hiljaisin

Kirjoittanut Otto Julius Bierbaum


Yön hetkin hiljaisin,
kun tuskin hengitän,
kun nousee sirppi kuun
maan yli himmeän,
kun äänetöntä on
ja tyyntä mielessäin,
– mä maahan lapsuuden
taas seuraan sydäntäin.
Nään, kuinka paapersin
mä pienin saappahin,
mä lapsensilmät nään
ja pienet kädetkin
ja kuulen äänen myös
niin kirkkaan, selkeän,
Niin mietin alla päin
mä teitä elämän:
Ah ootko, ootkohan
sä käynyt kaikki ties
niin puhtain saappahin
kuin kulki pikkumies:
Ja onko, onkohan
sun sanas jokainen
niin suora, vilpitön
kuin suussa lapsen sen?
Ja voitko, voitkohan
nyt luoda katsehes
niin suoraan aurinkoon
kuin lapsensilmines?
Mä vaiti tuijotan
kuun kalvaan sirppihin.
Mun surun-raskast’ on
yön hetkin hiljaisin.


Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.