Siirry sisältöön

Yössä heinäkuun

Wikiaineistosta
Yössä heinäkuun.

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Ruusut valkeat tarhassani,
yössä heinäkuun,
tuoksuu, aattelen aikojani
alla lehmuspuun.
Rauha suuri on rinnassani
yössä heinäkuun –
löydän lohtuni laulustani –
kaiken unhotan muun.
Kaiken unhotan, yksin sulle
yössä heinäkuun
laulan lauluni, kun nyt mulle
viimein avautuu
rauhan porttien vaskisalvat
yössä heinäkuun –
heitän aurat ja heitän kalvat,
kaiken, kaiken muun,
yksin hiljaa kun sinne lähden
yössä heinäkuun,
miss’ ei lauluhun mullan tähden
enää aukene suu.
Ruusut valkeat tarhassani
yössä heinäkuun –
yhden katkaisen, huuliltani
lehdet hajaantuu –
Tahdon tuoksusi siihen asti
yössä heinäkuun,
jolloin rauhani suuri saapi,
portit avaantuu – – – –


Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.