Yötuuli

Yötuuli. Kirjoittanut Otto Manninen

Yötuulen synkkä huoku

syysmetsän halki soi,

ei kesän kielot nuoku,

ei umput unelmoi.

Pimeitä hyiset hongat

hapuilee havuillaan,

pimeitä pilvenlongat

ui pilkkoisia vaan.

Ja pilkko-pimeämmin

se riutuu rinnan yö:

pois kesä lähti lämmin,

kukintos loppu lyö.

Vain jätti jäiset vaipat

sen viitain vihannuus,

saa kolkot kuolinvaipat

sun kuollut suvikuus.

Ja lakastuvin latvoin,

kuin vilu-yössä puu,

yön ongelmia vatvoin

miel’ yölle alistuu.

Pimeys ympärillä

suur’, raskas, autio,

on pitkä voitto sillä –

kipinän kohtalo!

Syystuulen tumma nyyhky

yöss’ elää yksinään,

ei kanna toivon kyyhky

vihanta-lehteään...

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.