Yövartian tulo Pariisiin

Yövartijan tulo Pariisiin. Kirjoittanut Heinrich Heine

Alkuteos Bei des Nachtwächters Ankunft zu Paris. Suomentanut Hilja Liinamaa.

”Kuu vartija öinen, sä nopsajalka,

miks’ kasvojas kattaa hämmästys.

Rakas maani, kuinka se voida alkaa

isänmaani, tuo toki tervehdys”.

Hyvin vallan! Rehottaa siunaus, lepo,

siveätä on majojen paimennus.

Käy rauhassa, taatusti edistyshepo,

ja varmaa Saksan on vaurastus.

Ei loista se pinnalta Ranskan malliin,

missä vapaus elolle muotoja loi.

Kas Saksan mies se rintansa valliin

tuon vapaustuntehen kammitsoi.

Ja Kölnin kirkkoa korjaellaan

se ansio hohenzollien vaan.

Habsburg’ista apua lahjoitellaan,

suo Wittelbach lasit ikkunaan.

Ja perustuslaki, se vapausmuuri

on luvattu, sana on panttina jo,

ihan keisarisana, se aarre on suuri,

kuin Reinissä tarujen aarteisto.

Ja Rein, jalo virta, virroista muhkein

on meidän, maamme se kestitsee.

Sen jalkoja huuhtovi Hollanti uhkein

ja Sveitsi sen hapsia hoitelee.

Ja laivasto luojan lahja niin vankka

ylivoimamme turvaa, ja soutavat tään

kaleriorjat, jo tultanee kahlekin rankka

pois soutajain jaloista jättämään.

Kevät kukkivi. Niityllä vihryt loimi.

Vapautta ja luontoa ahmitaan.

Ja kunhan kielletään kustannustoimi,

niin sensoritkin on muistoja vaan.

Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.