Yhdestoista kevät

Yhdestoista kevät Kirjoittanut Einari Leino

Taaskin aikain vuotten takaa

mieliin muistot palaa.

Kevään tullen kumpuin kukat

kuiskii meille salaa.

Kuinka äidit rintalasten

riistettiin kotitöistä –

ammuttihin seinää vasten.

Se on totuus kauhun öistä.

Kaltereiden kylmäin takaa

kuului kuolon korahdukset.

Tahi haastelunne vakaa:

niitä seuras kidutukset.

Sammui silloin silmä moni,

neidon nuoren kassapäisen.

Raadeltihin äidin povi,

koston hurmaan julman jäisen.

Auenneet ei onnen ovet

sankareille silloin vielä.

Kätkee luunne kumpuin povet –

levätkäätte rakkaat siellä.

Teidän työnne muisto elää!

Toiset jatkaa teidän työtä.

Orjan kahle kätkee, helää –

joukot poistaa sorron yöstä!

1931

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.