Yhdestoista kevät

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdestoista kevät

Kirjoittanut Einari Leino


Taaskin aikain vuotten takaa
mieliin muistot palaa.
Kevään tullen kumpuin kukat
kuiskii meille salaa.
Kuinka äidit rintalasten
riistettiin kotitöistä –
ammuttihin seinää vasten.
Se on totuus kauhun öistä.
Kaltereiden kylmäin takaa
kuului kuolon korahdukset.
Tahi haastelunne vakaa:
niitä seuras kidutukset.
Sammui silloin silmä moni,
neidon nuoren kassapäisen.
Raadeltihin äidin povi,
koston hurmaan julman jäisen.
Auenneet ei onnen ovet
sankareille silloin vielä.
Kätkee luunne kumpuin povet –
levätkäätte rakkaat siellä.
Teidän työnne muisto elää!
Toiset jatkaa teidän työtä.
Orjan kahle kätkee, helää –
joukot poistaa sorron yöstä!

1931


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.