Yhtä ma pelkään

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhtä ma pelkään.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Vuoria nousen, laaksoja lasken,
tannermaita ma astelen.
Mieli on milloin hilpeä mulla,
milloin musta ja murheinen.
Kukkaset harvat tieltäni poimin
kiittäin Luojoa lempeää;
muruja elon onnihan onpi,
sirpaleina se kimmeltää.
Tuota en säiky, rohkehin mielin
astun tietäni eteenpäin,
riemuitsen, kun vain tähtönen pieni
viittaa polkua välkähtäin.
Yhtä ma pelkään: kulkea yksin
tuonen tummia aaltoja,
vaikkapa murheet vaipuvat niihin,
vaikkapa soivat ne unhoa.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.