Yhteiskunnallista

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhteiskunnallista.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Rauenna päivän paahteesta
Ma istuin mättähälle,
Mi viittoi koivun juuresta
Sen ohi rientävälle.
Vaan puussa kerttu lauleli
Kuin ois hän hurmoksissa.
Se mieltäni mun kaiveli;
Näät: olin näännyksissä.
”Te linnut”, lausuili, ”kuljette
Maan ääret kaikkinensa.
Etten tee työtä. Laulatte
Vaan päivät umpehensa.
Lie missä sunkin kotosi;
Mit’ uskonto on sulle?
Tuo tänne papinkirjasi!
Se kumminkin on mulla.
Kenenkä pääll’ oot hengillä?
Maksoitko velkojasi?
Vai, virka, millä tingillä
Sa väistit karhujasi?”
”Tirlii, tirlii” se vastasi.
”Niin – laula, laulavainen!
On onnellinen heimosi,
Sen vakuuttaa ma voinen.”
Nyt iski haukka kerttuhun.
Ma kuulin koivun alle
Sen hätähuudon; joutuhun
Myös nousin seisovalle.
Ma kirkasin; ja oitistaan
Surmatun saalihinsa
Nyt päästi peto kouristaan
Ja lensi matkoihinsa.
”Miss’ on nyt ensiks lääkäri
Ja vallesmanni, missä?
Kiini ottakaatte karkuri!
Se murhan teki tässä.”
Nyt vares varovaisesti
Lens ohi, äänsi: ”praa, praa.”
”Käy apuun!” Juhlallisesti
Se kertoili vaan: ”praa, praa.”
Ma tarhapöllön puolehen
Nyt käännyin: ”laki säädä!”
Se painoi silmäns’ umpehen
Ja puisteli vaan päätä.
Jo myönnän, että vapaus
Kuin lintujen on turhaa.
Jos liene laki rasitus
On siitä myöskin turvaa.

Ma tarinani kertusta nyt kerroin runoniekalle.
Hän hetken mietti: hymyillenpä vihdoin vastais minulle:
”Niin, surmahan vei kertunkin,
Ken siitä väitteli?
Vaan eläissään se kumminkin
Oil vapaa, lauleli.”

–r–r. [F. F. Brummer]


Lähde: Keski-Suomi 13.4.1878.