Yhten Äitin viimeinen neuvo uppiniskaiselle ja itsepäiselle Tyttärellensä
| Yhten Äitin viimeinen neuvo uppiniskaiselle ja itsepäiselle Tyttärellensä. *) Kehuttu Sulhasen kuulten. Laulettava kuin: Minä olen matkamies, ja kulkevainen poika: &c. Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg |
- Kattrinalle kuiskutan
- ja aivon aina hyvin,
- neuvon parhain neitostan,
- kosk’ puhuu paljo, syvin;
- mutta ei hän minusta
- nyt mitään lukuu pitä,
- paras, poikain, sinusta,
- ei suvaitsekan sitä:
- että minä neuvosin,
- kuin parhain äitin pitäis,
- rukostellen rientäisin,
- ja luonnon hyvän lisäis;
- vaan hän on aina vänkännyt
- juur’ toisin puolin teon,
- ketterästi kääntänyt
- ja nuhellut kans neuvon.
- Hän on raukka – Ristian –
- ah, älä häntä hyli!
- jos on mieli Morsian,
- myös älä siihen syli:
- kyllä tapa tanistuu,
- ja helppo virhi vihtoin,
- luonnostansa lakastuu,
- kosk’ sä käyt varhain kihloin.
- Minä sulle ilmoitan,
- ja puhun totta aina,
- varsin siulle valitan,
- juur tapa tämä laina:
- että kehuu ketterään,
- ahkera sille aivan,
- viskoo sanat vikkelään
- ja varsin paitse vaivan,
- paha tapa puhuissa
- ja rietas raton laatu,
- kohta hänen kehtoissa,
- siis häväistykset saatu;
- sillä hän on nuhtetoin,
- virhetöin kuin tuo viima,
- tulinen ja tunnotoin,
- kuin varistettu liima.
- Koska sinä kyselet,
- niin tosin tehään liitto;
- kosioissa kehuilet,
- ja koska tulee juotto:
- että hän on onnella
- ja aina tahtos jälkeen,
- alinomaan annolla
- ja vaikka varsin väkeen.
H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].
*) Viipurista.
Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1830, 2. lokakuuta, s. 1–2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 25.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1830. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs_1830_rdf.xml.