Yksi

Yksi. Kirjoittanut Otto Manninen

On moni tullut, on mennyt moni,

yks oli, yksi, mun kohtaloni.

Muu vaihtui, valta se yks on vakaa.

Sen olen vanki ma vuotten takaa.

Se valta ankaramp’ on kuin aika:

muu kaikki kaatuu, sen kasvaa taika.

Sen kasvaa taika, sen kasvaa taakka,

sen kannan kahletta kalmaan saakka.

Niin täytyi käydä, ei toisin tainnut,

niin silmää kaksi on tieni kainnut,

ne jotka kaihoni kaikkivalta

loi loistoon aution tyhjän alta,

ne jotka unteni juoksun johtaa,

ne joita, joita en konsaan kohtaa.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.