Yksi apulaista tarvihteva ja saanut Maanmittari

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yksi apulaista tarvihteva ja saanut Maanmittari.
Runoissa edespantu.
Kirjoittanut Henrik Achrenius


Maanmittarin Salosten-pitäjässä Herra Joseph Fonténin ja Neitsy Brigitta Magdalena Vilanderin Hääpidoissa, vuonna 1788.

Kaikki ammatit avarat,
Virat vissihin usiat
Työtä työntävät isoa,
Joka aika ammuntavat;
Mutta muutamat enämmän
Kovin paljon paaduttavat.
Mikä on maita mitata
Laadullensa lasketella?
Se on kurja kulkeminen,
Teko varsin vaivaloinen.
Että käydä ketjun kanssa,
Kahletten kanssa samota,
Kaikki kankahat katella,
Kukkulatkin kuleskella,
Nähdä nevat oivalliset,
Soita sotkia pahoja,
Rämpiä kaikki rämehet,
Räähät rääsiköt peräti,
Korvet kontata tiheät,
Levät, lammikot laveat,
Vielä mennä merellekkin,
Yli vetten venytellä,
Kaikki panna paperille,
Tatroa taulun levylle,
Siitä työtä sikiäävi,
Luopuuvi kyllä lujasti,
Josa apua alati
Taitavata tarvitahan;
Muutoin todeksi tuloovi
Sanan lasku lausuttava:
Yhtäjällä yhden jäljet,
Vaikka poikelle avarat.
Jos tässä joku sanoisi
Kysyisi kyllä äkisti:
Mitäpä maan mitassa
Akat apua tekevät?
Sille tämän terävästi
Anna vahvan vastauksen:
Antavat akatkin avun
Miehillensä Mittareille,
Koska Taulun talistavat,
Vievät äijäinsä etehen,
Että siihen sirkkelinsä
Saavat panna, passarinsa,
Neulansa hyvin näpeät,
Kaikki kovat kopenensa,
Kiirehesti kirjotella,
Siihen kuljailla kuvia.
Mennessä metän sisähän,
Mitta-työhön työntyessä
Muonat mukavat mukahan,
Eväs-laukut laittelevat.
Kuka hoitas’ horniaksi,
Pirtin lämminnä pitelis’,
Koska konttari kotia
Miesi mitasta tuloovi?
Kuka kyrsän kypsennäisi,
Leivän rahille rakentas’?
Kuka kirnun kiikuttelis’,
Padan tulelle panisi?
Kuka heilus’ härkkimessä
Tahi kahtos’ kapustata?
Kuka kuppia kulettas’,
Veisi vellin syötäväksi?
Kuka juoksis’ juotavata
Nopeasti noutamahan?
Kuka pahnoja panisi,
Laittas’ laadulle lavoa?
Kuka kaihtisi kutakin
Alitusti askaretta?
Kuka kohta korjoaisi
Panis’ paikan vaatteihisin,
Joista risut riidellehet
Ovat, osan ottanehet?
Eikö näissä nähtävästi
Akan tarvita apua?
Kyll’ on iso ihtellensä
Kartoisansa kahtominen.
Työläs on asia tehdä,
Saada sarkoja hyviä,
Niihen rajoja raketa,
Panna paaluja välihin.
Kuka kaikki kahtomiset
Tahi monet tasaukset
Tässä saattaavi sanoa,
Yksin ylös luetella?
Uusi nälkä nähtävästi,
Jano vieläkin jalompi
Sitä tehdessä sikiäs’,
Tulis’ vielä vierahille.
Eipä imet ensinkänä
Ole outo ollenkana,
Että saatu Salosihin
Mitta-Herra mieluhinen
Oivan ottaavi omaksi
Apulaisen aikanansa.
Että kahto Kannuksesta, *)
Avun kelvoksen käsitti.
Eipä Herra eksynynnä,
Takaltunna taipalelle,
Polun Polvelta **) osasi
Ratki Isohon rakohon, **)
Josta painu pappilahan
Ämmän-ojalle äkey.
Kulku oli onnellinen,
Olkoon onni pysyvä!
Ylkä hyvin ylistetty
Mainittu Maan-tasaaja!
Tee työtä tytymällä,
Mittoa mielihyvällä,
Avun saatuas’ sanotun
Kupehellas’ kuuntelevan;
Avut isot aivan monet
Siltä sinulle tulevat.
Kyllä kotos’ kohdallansa
Varsin vahvasti pitäävi,
Vielä sittenkin Sinua
Mitta-työssä tydyttäävi,
Josta jo olen sanonut
Lyhyeltä lyllyttänyt.
Morsian koko korea,
Auta miestäs’ Mittaria
Taiten kaikella tavalla!
Vielä minä viimmeseksi
Aivan juuri ameneksi
Teille toivotan todella
(Toiset myöskin toivoittavat)
Ylähältä yltäkyllä
Hyvin kaikkea hyveä!

Henrik Achrenius.

*) Yli-Kannuksen Kirkolta.

**) Talon nimejä.


Lähde: Topelius, Z. 1831: Suomen Kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Viides osa. S. 60–65. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 7.1.2007. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1 [numerointi ilmeisesti virheellinen]. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/topelius/skvr5_1831_rdf.xml.