Yksi sangen iloinen ja harras Häävirsi
| Yksi sangen iloinen ja harras Häävirsi Kirjoittanut Otto Manninen |
Yksi
sangen iloinen ja harras
Häävirsi
Jaloarvoisen ja kuulukunniaisen
Maalari-Mestarin mainion
DOM. NOBILISSIMUS PROFESSOR
ERICUS NICOLAUS JÄRNEFELT’in
ynnä
kukoistavan ja toimellisen puolisonsa
SAIMI PIA’n
omaa sukuansa Swan’in
Hopiahäähuoneen
kunniaksi
viritetty
omnibus cum
honorificabilitudinitatibus
Langoksista laihimmalta / Suovereista soukimmalta
Suuresta sydänhalusta / Ynnä muiden yllykkeestä.
A.D.MCM 12/6 XV
Iloitse sinä, häähuone!
- Kaikkeansa mies saa katua ja surra,
- Mutta nuorra naimisest’ ei murhe mieltä murra.
- Vuotta viiskolmatta nyt siit’ on ylimalkaan,
- Kun Saimi rouva veti virkatohvelit jalkaan.
- Vaille kolme neljännest’ on ollut vuotta sata
- Tällä parill’ yksi sydän, yksi puuropata.
- Puolikolmatt’ ankaran jo Troian sodan aikaa,
- Aatelkaas, ja aina vielä rauhan harppu kaikaa!
- Mont’ on tämän isännän jo nähnyt tukka tuulta
- Ammoiselta, kultaiselta kuhertelukuulta.
- Silloin Eero-pojan pää se kasvoi vielä karvaa,
- Nyt on tukan haiven jo hällä tuiki harvaa.
- Eikähän se mikä ihme, ainapa sen arvaa:
- Kivensä se Imatrakin sileäksi varvaa.
- Yhdeksänkymment’ oli, Eskon päivä juuri,
- Kun se tehtiin konkari-askele suuri.
- Yhdeksänkymment’ oli liki Juhannustaan,
- Silloin kun sidottihin »mustan-vasta mustaan».
- Silloin oli armas aika, elo iloleikki.
- Siitä leikist’ on, se tietty, tullut pitkä Heikki.
- Siit’ on tullut totisesti täysi sormiluku:
- Ei nyt vietä viime häitä Suvirannan suku.
- Mont’ on tullut tummapäätä, liinapäit’ ei liian:
- Onkos ollut sananvalta pieni Saimi Pian!
- Leilat, Sarrit, Larrit, vielä viides pyörä Pulle:
- Pääsee pyörin viisinkin, jos kuudetta ei tulle.
- Siit’ on tullut pere, talo pelloin ja järvin,
- Kaikki jokapäiväinen leipä ja särvin.
- Saimi rouvan maassa kasvaa kaali sekä parsa,
- Eero herran rillain eess’ on pulska Pujo-varsa.
- Milli vinkuu portilla ja portailla Nelli,
- Mahtaa olla mainittu jo koko karuselli.
- Niin se vaankin soria on Suviranta tästä
- Muokkaeltu muinaisesta Taka-Möyrylästä.
- Siis: »että eli, paremmin sanoen, jotta»
- Pikkuisessa pilassa ois toinen puoli totta:
- Laulaisin, jos taitaisin, ma laatuisamman virren
- Uroholle nostajalle kuulun kurkihirren,
- Ehtoisalle emännälle – kenpä kera soti,
- Kunnes nousi kumma meillä: suomalainen koti!
- Kenpä kukki kumppalina, kenpä kera jaksoi,
- Jotta juhla julistaa nyt: matka vaivan maksoi!
- Juhlamaljat matka kaunis kannattaa ja sietää:
- Armast’ ammoin aavistella, nyt on tyyntä tietää.
- Taivalt’ on nyt takanakin, kaikk’ ei eessä enää,
- Yhtä toist’ on tiellä nähty, monta naamaa, nenää.
- Suotta naamat näytteli ja viisasteli sfinksit:
- Esitän mie Eeron maljan:
pinxit et distinxit!
- Ampuu hiljaa, mutta tarkkaan, riehu ei, ei ryskä,
- Ymmärtävi ylen määrin, mit’ on mikin yskä.
- Kolinatta kulkee päällä kumpaisenkin raiteen,
- Elämällä elämän ja taitamalla taiteen.
- Eläköön ja maalatkoon ja saakoon monta markkaa!
- Eli minkä eli, tuskin paisuu patriarkkaa.
- Eläköhön Eeron kera kilvan Eeron Saimi,
- Valioksi varttukohon tarhan joka taimi!
- Syöden täss’ ei syömät puutu, juoden juoksu taarin,
- Vaikk’ ei tunnu touhu, puuha Saimin budoaarin.
- Vuotta viisikolmatta he näitä häitä hankki,
- Komiasti kasvoi koron korolta se pankki.
- Kultahäät ne on nyt uusi, uljas matkan maali.
- Silloin firmall’ on jo moni vankka filiaali.
Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.