Yksilöt ja joukot

Kirotut Kirjoittanut Juho Kujala

Yks’ syntyy kullan keskellä,

Vaan joukot kylmäss’ rääsyissä.

Yks’ lepää äidin rinnalla,

Vaan joukot orvon osan saa.

Yks’ korkeaa käy koulua,

Vaan joukot kiertää mieroa.

Yks’ äidin hellän katseen saa,

Vaan joukko maistaa ruoskaa.

Yks’ lepää äidin sylissä,

Vaan joukot värjyy kylmässä.

Yks’ nuoruuttansa kukoistaa,

Vaan joukot kuihtuu kukassaan.

Yks’ vetelehtii laiskana,

Vaan joukot raataa raihnaana.

Yks’ nousee mahtiin, valtoihin,

Vaan joukot sortuu jalkoihin.

Yks’ istuu vatsoin pullehin,

Käy kurjuus joukkoin kotihin.

Yks’ pukeutuu silkkihin,

Vaan joukot tyytyy rääsyihin,

Yks’ lämpöä ja ruokaa saa,

Vaan joukot nälkä kalventaa.

Yks’ miljoonia hallitsee

Ja joukkoin aatteet kahlitsee.

Yks’ istuu linnan loistossa,

On joukkoin koti vankila!

Yks’ kantaa vallan kruunua,

Vaan miljoonat on orjana.

Yks’ ylhäält’ ilkkuin katselee,

Kun joukot maassa matelee.

Yks’ maata, merta omistaa,

Ei joukoill’ leivän kannikkaa.

Yks’ murhaa, ryöstää, varastaa,

Vaan tuomar’ joukot langettaa.

Yks’ kymmentuhansia saa

Vain laiskuutensa palkkana.

Kun joukot vanhuus saavuttaa,

On kurjuus, puute palkkana!

Yks’ kuolee, hauta komia

On sekä patsas haudalla.

Kun joukot vaipuu kuolemaan,

Saa tuskin tilaa maassakaan!

J[uho]. K[uja]–la.

Lähde: Kujala, Juho (toim.) 1910: Taistelun riehuessa: lausuttavia runoja. Juho Kujala, Porvoo.