Yksinänsä (1877)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yksinänsä.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Tuulonen etsiivi
Lehviä lehdon,
Riemua kuiskaavi
Kulkiessaan.
Kukkaset täyttävät
Siskolais-kehdon
Ystäviks jäävät;
Oudoks ma vaan.
Armaansa auvoksi
Käkönen kukkuu,
Helkkeyn hauskaksi
Kolkoukin maan.
Koivusen oksalla
Peippokin nukkuu
Heimon rinnalla;
Vieras ma vaan.
Paimenen laulanto
Korvini raikuu;
Raipas on astunto
Laulaessaan,
Lemmityn äänipä
Vastaansa kaikuu:
Miekkoiset nääpä!
Yksin ma vaan!
Koittaavi mullekin
Autuuden aamu,
Jolloin jo huoletkin
Heittää ma saan:
Ver’ kun ei juokse,
Itse oon haahmu,
Ylkäni luokse
Riennänkin vaan.

–r–r. [F. F. Brummer]


Lähde: Keski-Suomi 25.8.1877.