Yksin maailmalla

Yksin maailmalla. Kirjoittanut Irene Mendelin

Ken koko yksin ja vierasna

Saa liikkua maailmalla,

Se on kuin kukkanen syksysään,

Jon juuria hyytää halla.

Sen mielt’ ei tajua yksikään,

Se muille on vieras vento,

Ja ihmisjoukkojen vilskeessä

Se on kuni tähtilento.

Käy, syvä kaipaus rinnassaan

Ja aatteita, unelmoita –

Mut sydän itkevi, värisee –

Ei tajua ykskään noita.

Ja silloin on, kuni kylmeneis

Sydänhelpehet hienoisimmat,

Kuin kellot soisivat lepohon

Sydänkukkaset kaunihimmat.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.