Yksinkertainen ja lyhykäinen Runolaulu Kestikievarin viran painosta ja velvollisuuksien paljoudesta

Yksinkertainen ja lyhykäinen Runolaulu Kestikievarin viran painosta ja velvollisuuksien paljoudesta Kirjoittanut Pentti Lyytinen

Emännästä ensin laulan

Ruoka-puustani rojotan.

Isännästä itsestänsä

Aika hollilla hojotan.

Jos on viljoa virassa

Jos on myötä myntin haisu,

Niin on piikit pistäväiset

Viran vieressä vihaiset.

Keisarill’ on kelpo lailla

Kunniata kuulusata,

Vaan on harmi hartioilla

Valvottava valdikasta.

Samoin sattuupi Savoissa,

Ruukkaa olla Ruotsissakin:

Viriätki virkamiehet

Saapi harmista haleta,

Kun ei jaksa jaaritella,

Kiirehessä kirjotella,

Kun on toinen tuntematon,

Vaikka nöyryyttä näkeepi.

Kaikk’ on Kestikievaritki

Paljon joukon palveliat.

Saapi valvoa varahin,

Juosta kyllä joutusasti

Koko päivät pääksyttäisin,

Paljo tehä palvelusta;

Saapi siinä saappahatki

Kujalla kunnon kuria,

Vinkaseepa virsut vielä

Kipiästi kiirehessä.

Yksi huutaapi hunaata,

Toinen voita voivottaapi,

Yksi toivoopi totia,

Toinen pitäis punssi-pullon.

Joku kaipaa kahviaki,

Toinen vettäki vetäisi.

Rustaa sitten ruokapöytä,

Kanna siihen kaikenlaista,

Siihen sovita sinapit,

Siihen pienet pippuritkin.

Kun on iltanen ihossa,

Kun on ruumis ruokittuna,

Laita sitten siistit sängyt

Joka puolelta puhasta.

Pane pulski pulsterikin

Joka miehen mieltä myöten.

Jätä sitten jäähyvästi,

Astuppa ulos ovesta,

Yritäppä yöksi mennä

Lepäämään leposialle:

Kohta parkuupi pihalla,

Heliseepi herran kello,

Jok’ on ilkeetä iholle,

Korville kovin pahoa,

Kun on uupunut unehen

Päivän töistä päästyänsä.

Nouseppa yles nopeesti

Hyvän kumppalis kupeesta,

Jouduppa ukko uralle,

Piitä pitkin askelinkin,

Ala taaskin ammattisi,

Pane pöyälle pötyä,

Toimitappa toiset sängyt,

Jos he yöksi yötyneepi.

Annas aika aamun tulla,

Emäntä ensin käsihin,

Kanna ensin kahvikuppi,

Siihen laittele lokarit,

Siihen sovita sokerit,

Siihen ruskiat rusinat,

Siihen katsele kanelit,

Siihen siirappi sivuhun,

Monta muuta moskosinta,

Joita paremmat paneepi,

Joit’ ei tuhma tunnekkana

Tarinoia tarkallensa.

Mali maistaa muutamista,

Viini viinistä velistä.

”Yksi tykkää tyttärestä,

Toinen äidistä äkeestä.”

Pistouvappa pesuvettä,

Saata myöski saippuata,

Hanki vielä handuukkia,

Puhas puolta kummaltaki.

Rohotappa roppi-ryypyt

Vielä pienet piiskaryypyt,

Vyötä sitte vyöllä kiini

Mit’ on pantuna pesähän.

Valjastappa valmihiksi

Kyllä kymmenen hevoista,

Pidä värkkisi vireillä,

Aivan äkkiä älyä.

Jos et juovu juoksemassa

Saamahan sanan perästä,

Kohta tukka tuiskuaapi

Herran kourissa koreissa,

Vaan ei kuulu kiitoksia,

Vaikka kuinka kultasesti

Kestikievari kokisi

Panna palveluksiansa.

Muutamat saa muuriaiset

Kyllä melkiän metallin

Rinnan päälle riippumahan,

Kun on askelkin ojoa

Eli pellossa perua

Osa toista tynnöriä.

Valitus on vallan päällä

Kestikievarin ketoilla,

Valittaapi vainiotkin,

Viran vieressä välistä.

Kolumpus kova-osainen

Vaikka paljon purjehtiipi,

Ameriikus arvon saapi,

Vaikkei muista muotoansa

Viran vieressä välistä.

Valittaa vaeltavainen

Puoleltansa puutoksista,

Kun ei kestä kärrin keinot

Eikä herttaset hevoset.

Syötä sitte suuruksesi

Ja pane oma palasi

Hevoselle herttaselle,

Koskas koitat kostutella.

Valitus on valmihiksi

Kyllä pulskisti punottu:

Kyll’ on kynsiä kynässä

Vajaasta valittamahan.

Kato tietä kansselihin

Saamaan sakkoja lisäksi –

Sitt’ on palkkasi paraten

Maksettuna maailmalta.

Ei tässä sitä sanota,

Että arvon ansatsemme,

Eikä myös sitä sanota,

Että oikenen elämme.

Vaan on vaivoista puhuttu,

Kiirehesti kirjotettu.

Ompa muillakin osansa

Maha määriä makua,

Vaivaloinen on vaellus

Maailmassa matkamiesten,

Sek’ on suojassa surua

Että reessä reisuvaisen:

Millon on kuomit kumossa,

Millon uupuu ukko ruuna.

Kuormansa on kummallakin,

Vaivansa vaeltavilla:

Vaikkon kullasta kuvattu

Surun tiellä surkiasti

Monen rintahan ritari,

Saapi purppura-pukunen,

Saapi ryysyissä rypeä,

Itelleen oman osansa

Kutsumuksestans kuria.

Jos on reessä reisuvaisen

Pikkusia pilperoita,

Niin on tuhmuutta tuvassa,

Toimi täynänsä tomua.

Paras meistä palvelia

Puhu ensin puutoksista,

Vioistasi viilettele,

Sitte vaivoista valita.

Tätä luuleepi lukia

Ehkä lapsen laitokseksi.

Koittele ensin kokohon

Joka rati raatillensa,

Muistuta sitten minulle,

Jos on virressä vikoja,

Sano myös sana minulle,

Jos on liikoja likoja,

Minä koittelen koheta

Viivyttämättä vikani,

Terottaa oman tekoni,

Raittiisti joka ratini.

Vielä viskooten takasi

Sanomaan jonkun sanani

Vaivoista valittamahan

Kuin on kestikievarilla.

Sill’ on epäillys evässä,

Sillä pelko peittehenä:

Millonka minni näköistä

Retjahtaapi riessuvaista,

Toisinaan tulee torillen

Yksi kelvoton ketale

Yli määrin ylpiästi,

Kun on pulskissa puvussa –

Sillä pettää pienen Bengtin,

Sillä suurempi-sukuisen,

Vaikkei oikeutta olisi

Saaha samota sisälle

Kelpo kestikievarihin,

Vielä vaatia vähemmin

Yhtä herttaista hevoista.

Herran hahmossa tuleepi

Useen kelpo-kelmiäkin,

Vieläpä vihille viepi

Toisen tyynen tyttärenkin.

Näit’ on nähty näissä maissa,

Näit’ on kuultu Kuopiossa,

Että petetään peräti

Paremmatki palveliat.

Mistä minä miesi parka

Saatan arvata asian,

Kuka lienee linkki herra,

Kuka viisas vietteliä,

Kuka lienee kunnon herra,

Kuka kelvoton kalieri!

Vapiseepi vaarin housut

Monta kertoa kesällä

Kun on kuomi kunnollinen,

Vaunut valmissa pihalla,

Hevoset hiien pisassa

Hojottavat hollin päästä,

Narrin nahkoja vetävät,

Oppineemmat outteleepi.

Siilonpa saatan sanoa –

Jok’ on meiltä merkittynä

Että keksii kelpoherran

Kohta tultua tupahan:

Ei se pahasti puhele,

Säätyämme säikyttele,

Ei se kilju kiivahasti

Eikä äissänsä ärise,

Ei se keiku kelmin lailla

Eikä moiti muoniamme,

Vaikk’ on vajaata välistä

Meikäläisten meiningissä.

Iloksensa ihmisparka

Kahteleepi kaikin puolin

Oikian herran oloa,

Kulkemista kunnon herran.

Jota suurempi sukunen,

Sitä nöyrempi näkönen,

Jota kehtaapi katella,

Syvämmestänsä syleillä.

Jok’ on korkeesta kodosta,

Se on taitava tavoista.

Se se tuntee tuhmat miehet,

Kehnot kestikievaritkin,

Antaa vielä aika-ryypyt

Huonollenki huone-väelle,

Maksaa palkan palvelian,

Ruplan vielä ruuastansa,

Kärsii kärsivällisesti

Kaikki tuhmuuet tuvassa,

Kumahtaappa kuomistakin

Viisautta viljavasti

Sekä tullessa torille

Että mäellä mennessänsä.

Luuleppa tämän lukia,

Mietippä mitä hyvänsä,

Laitteleppa laulu toinen,

Pane palmuja paremmin

Kuin on Lyytinen lykännyt,

Kiirehessä kirjoitellut,

Pannunna paperin päälle

Kehnoin kestikievareista.

Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.