Siirry sisältöön

Yksipuolisuus

Wikiaineistosta
Yksipuolisuus.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Maan päälle oikeus kun astui taivainen,
hän oli tyttö kaks- ja kirkassilmäinen.
Vaan itserakkauden hän kohtas täällä maisen;
he riitaan joutuivat: tuo tunnoton
nyt toiseen silmään pisti peukalon
ja puhkasi sen kaunokaisen.
Terveellä silmällä hän kuitenkin
syvälle, kauas näki vieläkin;
vaan hyöty siitä oli pienokainen,
kun nyt hän näki toisen puolen vainen
kaikista kappaleista päällä maan.
Siks kaikkialla hän tarkalla näöllänsä
levottomuutta vain synnytti lähellänsä,
sai, oikeutta huutain, kansat sotimaan.
Näin oikeus, jonk’ yksimielisyyttä, rauhaa
maan päälle piti laatiman
ja kulta-ajan saattaman,
vaikutti, että nyt kaikk’ alkoi sortaa, pauhaa.
Hän maat ja taivaat mullisti.
Siis Merkuriollen näin Jofur saneli:
»Maan päälle astu, poikani:
hirmuisen melun siell’ ykssilmä toimeen saapi,
arvonsa aivan halventaapi
silmissä ihmisten ja jumalten,
kun antaa tuomion hän yksipuolisen.
Käy sievään, poikani, tee loppu metelistä:
toinenkin silmä maalle pistä!
Parempi puute näköaistimen,
kuin näkö yksipuolinen».


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.