Ylämaan Meeri
| Ylämaan Meeri. Kirjoittanut Robert Burns |
| Ylämaan Meeri = Meeri Campbell. Kihlatun morsiamensa äkkikuolemaa runoilija muistelee kaihoin kautta elämänsä iän. Meeri oli nuori tyttölapsi, joka aamuisin kantoi maitoa Ayr-virran pohjoispuolella olevaan Montgomeryn linnaan. Lähimmät sukulaiset asuivat Ylämaassa. |
- Te metsärinteet, versokaa
- Montgomeryn linnan luona,
- maat, kukkaan käykää, virran veet,
- kohiskaa vaahtovuona!
- Siell’ ilo kevään kerkein on,
- syyshohde haikein varmaan;
- näet siellä viime kerran näin
- Ylämaan Meerin armaan.
- Ol’ lehdet hennot koivuilla
- ja kukat pihlajalla,
- kun painoin immen povellein
- puun valkolatvan alla.
- Vait hiipi hetket kultaiset,
- voin kuulla sykkeet parmaan;
- näin valoks, innoks elämän
- Ylämaan Meerin armaan.
- Toi ero pitkät syleilyt
- ja valat lujain liittoin;
- taas yhteen tulla luvattiin,
- jäähyväisiä viittoin.
- Mut oi, jo ruusun äkkipäin
- vei vilu kuolon karmaan! –
- Nyt nurmi peittää, haudan yö
- Ylämaan Meerin armaan!
- Oi, kalvas nyt on rusosuu,
- min hehkuun suukot painoin!
- Ei säihky enää silmät nuo,
- joiss’ asui puhtaus kainoin!
- Jäi tomuks sydän lemmekäs
- ja kätköön paaden harmaan, –
- mut säilyy muisto sielussain
- Ylämaan Meerin armaan!
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.