Ylösnousemus (Vala)
| Ylösnousemus. Kirjoittanut Katri Vala |
- Sade lempeä soi yli hautausmaan.
- Nyt tunnen jo sireenin tuoksuvan.
- Kädet painan multaan kosteaan.
- Sade soi yli maan.
- Kesä ylläni on, kesä kukkineen,
- en täällä nyt enää olla ma voi.
- Sinun tiedän ohitse kulkeneen.
- En täällä nyt olla voi.
- Jo työntyvi multa mun tieltäni pois.
- Valo ihana koskee jo silmihin.
- Kuin puistikon penkiltä nauru sois!...
- Jo työntyvi multa pois.
- Minun vainajankäteeni koskettaa
- terä mustan ja kostean orvokin.
- Sinun luoksesi jalkani kiiruhtaa
- yli mustan orvokin.
- Yhä nauru soi penkiltä puistikon:
- joku naista on kuumasti suudellut –
- Minä parahdan – silmissäs kauhua on.
- Ja nauru vaiennut on.
- Olen kuollut, mut minne sa kulkenetkaan,
- on hautani aina sun vierelläs.
- Mene toiselle tähdelle rakastamaan,
- on hautani vierelläs!
Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.