Ylösnousemuspäivänä

Ylösnousemuspäivänä Kirjoittanut Heinrich Heine

Ah armahin, kun jo arkussas

sinä pimeässä nukut,

minä astuva oon alas hautahas,

minun hyväilyihini hukut.

Sinun huulias hulluna suutelen,

tomu kylmä ja mykkä sinä!

Minä nauran ja itken ja vapisen,

tomu koht’ olen myöskin minä.

Sydänyöllä kun nurmen nukkujain

käy karkelo ylitse hautain,

me kaksi, me jäämme multaan vain

ja väliin samojen lautain.

Ja kun tuomiopäivänä kutsutaan

kaikk’ kuollehet mättähistään,

sylityksin me jäämme nukkumaan.

Me piittaisimmeko mistään!

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.