Ylösnousemuspäivänä

Wikiaineistosta
Ylösnousemuspäivänä

Kirjoittanut Heinrich Heine


Ah armahin, kun jo arkussas
sinä pimeässä nukut,
minä astuva oon alas hautahas,
minun hyväilyihini hukut.
Sinun huulias hulluna suutelen,
tomu kylmä ja mykkä sinä!
Minä nauran ja itken ja vapisen,
tomu koht’ olen myöskin minä.
Sydänyöllä kun nurmen nukkujain
käy karkelo ylitse hautain,
me kaksi, me jäämme multaan vain
ja väliin samojen lautain.
Ja kun tuomiopäivänä kutsutaan
kaikk’ kuollehet mättähistään,
sylityksin me jäämme nukkumaan.
Me piittaisimmeko mistään!


Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.