Siirry sisältöön

Ylösnousemusvirsi

Wikiaineistosta
Ylösnousemusvirsi

Suomalainen kansanruno


Aina muita muistellahan,
Vaan ei tuota millonkana,
Millonkana, kullonkana
Suurta surmoa Jumalan,
Katomusta Kaikkivallan,
Kuin ol' Luoja kuoletettu,
Kavotettu Kaikkivalta
Sa'an keihähän kärellä,
Tuhannen terällä miekan.
Ei olt' keiho suuren suuri
Eikä aivan pienen pieni:
Heponen sulilla seiso,
Varsa juoksi vartta myöten,
Maho putkessa makasi,
Kasi naukui naulan tiessä,
Sika suoveron sijassa.
Tuonne Luoja hauattihin,
Kaikkivalta kaimattihin
Kahen kallion lomahan
Yheksän sylen syvähän
Syltä puolen kymmenettä.
Tuli tuonne nuiva joukko,
Paineli pakanakansa
Luojan hauan vartijoiksi.
Sata rautaista uroa,
Tuhat rautaista oroa
Kiusasi kiveä suurta,
Yhtä paatta vaivaeli
Luojan suuren suun etehen,
Kaikkivallan kasvon päälle.
Päivyt, armas aurinkoinen
Lenti päätönnä kanana,
Siipipuolna siuvotteli
Luojan hauan partahalle.
Itkeä tihustelovi:
"Nouses, Luoja, kuolemasta,
Herra, hauasta hereä,
Elikkä tulen minäki
Kerallasi kuolemahan,
Kanssasi katoamahan!"
Luoja hauasta havahtu:
"Eipä täältä nouseminen
Kuin on sieltä toivominen:
Kivet on alla, paaet päällä,
Someret sy'äntä vasten,
Vasten hieta hartioita.
Sie päivyt, Jumalan luoma,
Lennäpä päätönnä kanana,
Siipipuolna siuvottele
Sijallesi entiselle,
Paikallesi muinoselle!
Paista hetki heltehesti,
Toinen himmesti himota,
Kolmansi koko terältä;
Nukuttele nuiva joukko,
Painele pakanakansa
Nuoret nuoltensa nojahan,
Vanhat keihäsvarsillensa!"
Päivyt, armas aurinkoinen,
Hyvä kielas käskeäki,
Kepiä kehuttoaki
Sekä lenti, jotta joutu:
Lentipä päätönnä kanana,
Siipipuolna siuvotteli
Sijallensa entiselle,
Paikallensa muinoselle.
Paisto hetken heltehesti,
Toisen himmesti himotti,
Kolmannen koko terältä;
Nukutteli nuivan joukon,
Paineli pakanakansan
Nuoret nuoltensa nojahan,
Vanhat keihäsvarsillensa.
Nousi Luoja kuolemasta,
Herra hauasta heräsi:
Kivet sillon kielin laulo,
Paaterot sanoin pakisi,
Jo'et liikku, järvet järkky,
Vuoret vaskiset vapisi.
Siitä meiän suuri Luoja
Läksi hän veriä pesemään,
Purnuja puhastelemaan.
Astu päivän, astu toisen:
Niin päivänä kolmantena
Saapu Hiisien pajalle,
Kuuluvi pajasta pauke,
Hilke hiilihuonehesta.
Siitä meiän suuri Luoja
Mäni köyhänä pajahan,
Kysyjänä kellarihin;br />
Niin näki raution takovan,
Sepän Hiien hilkkasovan.
Niin sanovi Hiien seppä:
"Niin on sulla silmät suuret,
Niin on pitkät silmäripset
Kuin sen eilisen Jumalan,
Jonka maahan hautasimme,
Kivet päälle kiusasimme,
Kivet alle, paaet päälle,
Someret sy'äntä vasten,
Vasten hieta hartioita."
Niin sanovi suuri Luoja:
"En ole eilinen Jumala.
Siks' on mulla silmät suuret,
Siks' on pitkät silmäripset
Kuin sen eilisen Jumalan;
Viikon katsoin syöjän suuhun,
Partahan palanpurijan,
Leukoihin lesottelijan.
- Vaan mitä rautiot takovi,
Sepät Hiien hilkkasovi?"
Niin sanovi Hiien seppä:
"Ta'on Luojalle kytyttä,
Jumalalle kahlisköyttä;
Vaan sen tein pahinta työtä,
Kun en muistanut mitellä,
Kuin on pitkä Luojan kaula,
Kuin on pitkä, kuin on paksu,
Kuin on poikelta leviä."
Niin sanovi suuri Luoja,
Puhuvi puhas Jumala:
"Niin on pitkä Luojan kaula,
Niin on pitkä, niin on paksu,
Kuin on kaulasi omasi."
Niin sanovi Hiien seppä:
"Eipä mun käteni käänny,
Eik' on sormeni sopine
Miun on mittoellakseni."
Niin sanovi suuri Luoja:
"Miun ne kääntyisi käteni,
Miun ne sormeni sopisi
Miun on mittoellakseni."
Niin sanovi Hiien seppä:
"Jos mie antanen mitellä,
Ellös lukkohon lukitse,
Elä paina palkimehen!
Ei lukot käsin avau'u,
Loirat sormin lonkuele:
Vast' on lukko laaittuna,
Ei ole avainta tehty."
Sillon meiän suuri Luoja
Sillon lukkohon lukitsi,
Lukon painoi palkimehen,
Perän polki kalliohon
Yheksän sylen syvähän.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Pysy siinä, pintahinen,
Paru siinä, pantahinen
Tekemässäsi pahassa,
Luomassasi kahlehessa
Kuni ei kuuta, aurinkoa
Eikä ilmaista iloa."
Kirkasi kiven kovaksi,
Karju rauan karkiaksi.
Siitä meiän suuri Luoja,
Siitä julkinen Jumala
Ylös ilmahan kohosi
Päälle kuuen kirjokannen,
Päälle taivosen yheksän.