Siirry sisältöön

Ylhäisen lapsen haudalla

Wikiaineistosta
Ylhäisen lapsen haudalla
(Lyhennetty.)
Kirjoittanut Tuomas Ragvaldinpoika


Taivaan lintuin laumasta
Mainitahan kotkasta,
Että yli muiden niin
Lentää asti pilvihin.
Niin nyt tämä herranen,
Johannes, vähä sielunen,
Lensi ylös korkeaan
Taivaan saliin oikeaan,
Isän syliin Jesuksen,
Joka näki parhaaks sen,
Suloisella suvella
Nisuns’ jyvän jouduttaa.
Niinpä Jesus puheli,
Rakkaudesta saneli:
Sallikaa ne vähäiset
Tulla tykön’ lapsiset.
Surun laakson pellosta,
Mailman pahast’ alhosta,
Jossa lapset kasvavat,
Vesoina jo kuivavat.
Jesus ulos johdatti,
Isänmaahan istutti;
Siell’ on vahva satama,
Ei siell’ tuule, tuiskukkaan;
Mutt’ tää kukka ihana
Kaunis onpi kasvoilta,
Enkelitten muotoinen,
Pyhäin kaikkein kaltainen.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.